maanantai 19. helmikuuta 2018

Otteita menneiltä viikoilta

Viikko 1:Noinko kova ääni meidän jääkaapissa on? Miksi sähkökaappikin tuolla lailla loksahtelee? Pitäisikö häärätä vielä toinen kupillinen kahvia tai ottaa maalaushommelit esille? Erilaisia ajatuksia ehtii ajatella, kun molemmat lapset ovat kerhossa ensimmäistä kertaa koko kolmetuntisen. Mummelin tutustumiskerralla värjöttelin tunnin kerhoulkoilussa tyttö sylissäni kiljuen. Ei viihdy viimassa meidän mukavuudenhaluinen italiatar. Se oli vielä se julmetun kylmä ja tuulinen päivä, kun tuntui että omakin naama halvaantui pakkasessa. Veljen kerhokaverit ottivat heti Mummelin lempityypikseen; onko suloisempaa kuin kuusivuotiaat pojankoltiaiset lepertelemässä ja lohduttamassa pientä itkuista tyttöä<3 Olisipa ihana olla todistamassa miten hän ilman äitiä toimii. Vähän mielummin kuitenkin todistan tätä kodin uutta äänimaailmaa. Kolmesti viikossa kolmen tunnin ajan, ah!

Viikko 2:Lapsille iski flunssa, joskin kuumeeton. Mutta inhottaa ajatus vuotavasta nenästä jota ei joku heti pyyhi ja pahimmassa tapauksessa se valuu suuhun (siis jotain ylitsepääsemättömän vastenmielistä hrrrr) joten pidin lapset sitten kotona ihan kuivanenäisiksi saakka. Onneksi oli mukavia lumileikkisäitä ja Topoliinon instastooreissakin vilahtanut tutkijansetti on pelastanut monet mitä tehtäis- hetket. Samanlaisia kokeita on muuten nettikin pullollaan; googlatkaapa vaikka lampun sytyttäminen perunalla. Eipä ole käynyt mielessä ennen lasten saantia:D Toinen hauska tiedepläjäys löytyy googlaamalla jippo virtuaalikerho. Me rakennettiin laavaa syöksevä tulivuori ihan keittiönkaapista löytyvillä aineilla.

Viikko 4: Tammikuun kohokohta oli Tampereen teatterireissu. Sinänsä erikoinen teatterireissu että näytelmää emme ehtineet seurata puoliväliinkään kun näyttelijän sairaskohtauksen vuoksi näytös keskeytettiin. Toivottavasti kyseessä ei ollut mitään vakavaa. Muuten matka oli ihana! Harvoin sitä enää viettää aikaa yksistään vanhan ydin perheen kesken. On aika suuri ero kun kolmen  äidin, mummin, isän, Tuorin, kuuden lapsen ja neljän lapsenlapsen sijaan rooleissaan onkin vain yksi äiti, isä ja niiden kaksi tytärtä. Eikä kukaan huuda pyyhkimään.

Viikko 5: Ollaan käyty luistelemassa monena päivänä. Tänään liitelimme pojan kanssa ihan kahdestaan ja mukaan olin pakannut kuumaa kaakaota ja voikkarit. Nauroimme pojan viimevuotiselle päivittelylle siitä kuinka paljon helpompaa homma olisi jos luistinten pohjassa olisi ohuiden terien sijaan samanlaiset raudat kuin silitysraudassa. Taisin luvata kylpyläreissunkin - ihan kahdestaan. Olemme molemmat siitä aika innoissamme ja otin jo lisätöitäkin ihan matkakassaa ajatellen.

Viikko 7: Odotan hiihtolomaa enemmän kuin mitään.

Nyt: Istun hiljaisessa keittiössä ja katselen ystävän tuomia tulppaaneja aina kun kirjoittamisessa tulee tauko. Lapseni ovat kaukana erään jäätyneen järven päällä potkukelkkoineen (ainakin viimeisimmän vastaanottamani kuvan perusteella). Jos keksisin, kirjoittaisin olleeni kasvohoidossa, kampaajalla, kaupunkilomalla, lukenut hyvää kirjaa tai kuntoilleeni. No, kaikki aikanaan. Eilen ja tänään olen kuitenkin todellisuudessa syönyt juustopalleroita sängyssä ja pelannut fruit poppia kännykällä. (tätäkö todella odotin lapsivapaudelta?!) Mutta nyt olen päässyt ykköseksi ja rapiseva pussi jämineen on roskiksessa. Herkkuähkyn ja -inhotuksen jälkeen on aina suurieleisesti hävitettävä sen aiheuttaja. Ihan kuin ne viimeiset kymmenen karkkia tai sipsiä muuttaisivat enää tilannetta suuntaan tai toiseen. Entäpä onko kukaan koskaan hakenut sokerihimossaan karkkipussia takaisin roskiksesta? No en myönnä niin kuin et sinäkään. Mutta sen voin kertoa, että nykyään herkut joihin en suo itseni enää koskevan ripottelen ja sotken kahvinpurujen ja roskiksessa olevan hävikkiruoan sekaan. 

Koska en halua jättää teitä "näihin kuviin ja tunnelmiin" liitän lopuksi hiihtolomaan sopivaa kuvamateriaalia meidän taannoisista talvipäivistä. Olkaatte hyvät!







Ihanaa lomaa sitä viettäville <3

Bianca**


torstai 15. helmikuuta 2018

Topoliinon 6v haastattelu


Kuinka vanha olet?
Kuusi

Mikä sinusta tulee isona?
Koodari

Lempiruoka?
Popcornit ja murot

Mitä leikit mieluiten ystävien kanssa?
Ninjoja

Mitä odotat?
Että pääsen uuden kerran Hoploppiin ja kylpylään äidin kanssa

Mitä toivot?
Että minä voisin mennä naimisiin Mummelin kanssa

Mikä on elämässä vaikeaa?
Puuron syöminen

Mikä on elämässä helppoa?
Saada karkkia kun joku antaa luvan

Jos sinulla olisi satatuhatta euroa mitä tekisit?
Heittäisin ne viemäriin. No eijeijei en heittäisi. Ostaisin niillä oman krossipyörän ja antaisin loput äidille paponelle ja Mummelille. 

Mitä haluaisit oppia ensi syksynä eskarissa?
espanjaa

Lempiohjelmasi?
Ne kaks veljestä youtubessa. 

Missä olet hyvä?
Skeittaamisessa ja pyöräilyssä

Mitä on rakkaus?
Vitsi tää on se vaikee...no rakkaus on kuin aurinko.

Jos olisit eläin, mikä eläin olisit ja miksi?
Mä oisin sonni, koska haluaisin pukata koko kerhon väärin päin.

Parasta isoveljeydessä on..
että on pikkusisko

Lempivaatteesi?
Motorpaita

Mikä saa sinut suuttumaan?
Kun xxx matkii minua ja ärsyttää.

Mikä saa sinut ilahtumaan?
Se kun me leikitään L:n ja J:n kanssa.

Jos voisit muuttaa jotain maailmassa, mitä muuttaisit?
Että kuu olisi vähän alempana että siihen voisi kiivetä ja mennä niihin reikiin.

Haluatko kertoa jotain muita kuulumisia?
En

Tasan kuusi vuotta sitten, juuri tähän aikaan katselin Kätilöopiston ikkunasta samanlaista talvista maisemaa kuin nytkin on. Kätilö oli lupaillut, että meitä olisi kolme vielä ennen vuorokauden vaihtumista. Olo oli niin odottavainen ja utuinen; olin vaaleanpunaisessa pörröaamutakissani suloisessa vaaleanpunaisessa kuplassa. Ei kipuja tai kolotuksia - pelkkää hattaraa. Sitä seuraavat epätoivoiset tapahtumat olivat kaikkea muuta, mutta kun ennen puolta yötä saapui esikoiseni maailmaan heräsi minussa niin valtava sisäinen voima ja rakkauden palo että se kannattelee yhä. 

Kun yhdessä pääsee yli vaikeuksista syntymän hetkellä otan vastaan tulevatkin taistelut levollisin mielin. Toivon, että me kaksi tulisielua taistelemme samalla puolella tulevaisuudenkin tärkeissä hetkissä toisiamme tukien. Onnea poikani 6v <3 


Bianca**

lauantai 6. tammikuuta 2018

Pelastetaan maapallo

Meillä keskusteltiin peittelyiden ja iltahalien lomassa ilmastonmuutoksesta. Myönnettäköön että se ei ehkä ole arjessamme riittävän usein puheenaiheena. Topoliino kyseli ja minä yritin parhaani mukaan selittää ja herättää ahaa-elämyksiä. Siinä kohtaa kun kuvailin maailman talouksien jauhelihapakettien yhteistä muovirasiakasaa ajelehtimassa meressä koin jo voittajafiilistä. Ehkäpä onnistuin saamaan viestin perille. Ja kohta kuusivuotiaani innostuikin että "todellakin, huomenna kirjoitetaan heti internetiin että KAIKKIEN pitää säästää maapallo ja KAIKKIEN pitää välttää muovijätettä. MINÄKIN AION!" Jes ajattelin tyytyväisenä- jyvä laitettu itämään. Lapsen silmät kiersivät pari kertaa huonetta ympäri hiljaisuudessa kunnes totesi "...koska ajattele; jos maapallosta tulee parempi eikä enää niin saastunut niin sitten ne ei ehkä tulevaisuudessa kiellä kakstahtisia Vespoja!!!"

No mutta, annettakoon kuusivuotiaalle anteeksi intohimon laittaminen ilmastonmuutoksen edelle - noin teoriassa. Vähän sama kun pyytäisi pientä lasta valitsemaan luonnonsuojelun ja karkkipussin välillä. Sokerikoukussa olevalla aikuisellakin on siinä haastetta. 

Kiinnostaisi tietää miten te muut pelastatte maapalloa arjessa? Olisiko tuon nettiin kirjoitetun kehoituksen lisäksi jokin konkreettinen keino minkä lapsi itse voisi tehdä? Suihkutuotteita suunnittelimme ostavamme seuraavan kerran saippuapaloina. Kovin hidas kombo vain on 4xpoikatukka ja järkälemäisen suuri perhepullo shamppoota:D


Kommenttilootaan ehdotuksia ja keskustelua kiitos :)

Bianca**

torstai 4. tammikuuta 2018

Rakkaushaaste 3/7 Muutokset - rakastan muutosten tuomaa jännitystä

Siinä missä haluaisin säilyttää samat ihmiset elämässäni ja terveyden stabiilina saa kaikki muu sitten muuttuakin. Tukka, tapetit, työpaikka - sopivassa suhteessa säpinää. Minusta on hurjan kiinnostavaa lukea elämäntarinoita ja ihmisten erilaisista suunnanmuutoksista. Ihailen uskallusta. Toki sitä on kiinnittyminenkin. Nuorempana tein ja toteutin tarmokkaammin. Muutin, menin ja muutuin. Sanoin, selviydyin ja suoritin. Nykyään tykkään kun toinen saa idean ja lähtee vetämään reessään minuakin johonkin suuntaan. Innostun toisen intohimosta ja löydän lempijuttuni uudestakin leiristä. Yksin olisin veltompi, valitsisin vaihtoehdoista vanhan vaisumman ja varmimman.

Muutos tuo minulle myös levollisuutta; tietää että ikävätkin asiat askel askeleelta muuttavat muotoaan, lapset kasvavat kitinäajasta, luonto lämpenee ja niin pois päin. Hauskaa on huomata muutoksia myös itsessään, etenkin niitä pään sisäisiä koska ne osoittavat positiivista kypsymistä ja kasvua. Oman ulkokuoren muuttuminen ei ole lempijuttuni, mutta onneksi siinä kohtaa voi keskittää huomion jälkikasvuun. Haikeudella ja ylpeydellä seuraan kuinka he hyppäävät korkeammalta ja isompiin sentteihin. Topoliino ja Mummeli - minua eniten muuttaneet <3
Vintage aarre, johon eivät tytön sentit ihan vielä riitä 

Nyt otan uuden dekkariin kätösiin ja yritän kerrankin mennä aikaisin nukkumaan. Molempiin muuten liittyy ärsyttävä muutos; vaikuttavasta kirjasta siirtyminen uuteen pitäisi ehkä tehdä pehmeämmin, pitää päivä pari väliä. Heti perään hyväkin uusi kirja vaikuttaa aina pliisulta ja kylmältä, kun siellä ei enää kerro tarinaa se hahmo johon niin kovin ehdit kiintyä. Tiedättekö tunteen? Ja entäs unirytmin muuttaminen! Unihan kyllä tulisi jos sille antaisi mahdollisuuden, mutta kun sata muuta asiaa vielä huvittaisi ja pitäisi nyt kun lapset nukkuu.. Ja ja ja..nyt kone kiinni!

Bianca**

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuoden viimeinen virsi

Joulussa melkein ihaninta on sen etukäteisvalmistelu. Ja sitten sen jälkimainingit; kun kotona on pientä uutta kivaa, hyvää syötävää iltojen iloksi ja lapset ovat fiiliksissä leluistaan. Paikat on koristeltu kauniiksi ja ystäviä käy kylässä. Myös lomailevan siskon saa varastettua seuraksi koko ehtooksi ja se on parasta se. Taannoin Helsingin kadut peitti kaunis puuterilumi ja pääsimme nauttimaan mäenlaskusta ja kauko-ohjattavien autojen vauhdista. Rehusimme myös Hoplopissa yhden aamupäivän, vaikka eipä se kummempia kaipaisi kun serkkunelikolla on lystiä keskenään. Vuoden viimeinen päivä päättyi itkuun; pienemmällä sen verran äänekkääseen että en ole varma tuliko päänsärkyni lasillisesta skumppaa vai desibeleistä.

No, sopii hyvin vuoden teemaan. Vuosi 2017 ei ollut meidän perheessä todellakaan mikään unelmien täyttymys ja päänvaivaa tuotti asia jos toinen. Vuoden vaihtuminen onkin jännittävää ja ajattelen aina että NYT on mahdollisuus ja taas kaikki ovet auki. Vaikka mikään suuri ei välttämättä muuttuisikaan, voi edes syömisiä ja nukkumisia yrittää taas fiksata, mahduttaa jumpan jos toisenkin kalenteriin ja sen sellaista. Ja pieni suuri ihana asia on aloittaa uusi puhdas kalenteri:)

Vuoteen mahtui paljon hyvääkin. Ihania asioita joita miettiessä hymyilyttää. Päällimmäisinä on jäänyt mieleen meidän kesäinen reissu Italiassa. Voi kuinka kaipaankaan aurinkoa iholla!! Tuntuu ihan haikealta, kuinka paljon Mummelikin on kasvanut tuosta ajasta; juttelee ja on aloittamassa jo kerhon! Myös akvarellikurssi jätti mieluisan muiston (ja joitain oppeja). Se olikin ensimmäinen harrastukseni kohta kuuteen vuoteen ja voi veljet oli mahtavaa keskittyä värien sekoitteluun ja siveltimen vetoihin viikottain ihan kaikessa rauhassa. Ystävien kanssa tehty keväinen teatterireissukin lunasti kaikki odotukset ja olen niin kiitollinen kuinka meidän kohtaaminen on aina järjestynyt moninaisista elämäntilanteista ja aikatauluista huolimatta. Viimeisimpänä tietysti joulu, joka oli oikein onnistunut tunnelmineen, ruokineen ja lahjoineen.

Ulkona paukkuu. Pienemmän sängystä kuuluu vielä aika ajoin katkonainen hengitys. Huh mikä uhmakohtaus se oli. Minä vedän peiton korviin ja kiitän hiljaa. Olen täyspäisenä tässä, turvasatamassani kotona. Tule vuosi 2018 ja ole lempeä <3


Elämä on harvoin yhtä juhlaa tai viikonloppua. Siksipä toivotankin teille rakkaat lukijat ensi vuodelle hyviä maanantaipäiviä, hyvää perusarkea ja tyytyväisyyttä siihen! Pus ja kuullaan ensi vuonna!

Bianca**

perjantai 15. joulukuuta 2017

Monikäyttöinen eukalyptus

Kädet tuoksuvat yhä tämän päivän puuhan jäljiltä ihanalta; raikkaalta eukalyptukselta. Tuolta ruotsalaisblogien vakiokasvilta. Viime vuonna taiteilin kranssin kävyistä ja havunoksista, tänä vuonna koristin kotini eukalyptuksen oksin.



Eukalyptusoksilla voi myös koristella kirjahyllyn reunan, oviaukon tai tarjoiluvaunun kuten seuraavassa kuvassa. Lasten joulukalenteri muuten erottelee kätevästi tuon K18 alueen:D






Monihaarainen eukalyptuskimppu kustantaa vaivaiset kolme euroa ja siitä taiteilee jo parikin kranssia. Meidän kukkakaupassa lajikkeita on kahta sorttia; pienilehtistä ja suurilehtistä. Suurilehtinen on monelle tutumpi sisustuskuvista. 


Ihanaa tämä joulun aika! Kuusi jo seistä pönöttää olohuoneessa ja kaikki mahdolliset valosarjat on ripustettu ympäri kotia! Joulumenu on vielä aika auki, joten sitä seuraavaksi suunnittelemaan..

Missä vaiheessa teidän valmistelut on vai tuleeko paras joulu valmistelematta?


Bianca**

maanantai 11. joulukuuta 2017

Raaseporin joulumarkkinat ja Fiskars Village

Toissapäivänä tavan arki katkesi päivän mittaisella blogimatkalla kiitos Lumomatkailun. Pääsin Raaseporin joulumarkkinoille ja Fiskars Villageen missä tutustuimme mm. aidon siiderin valmistusprosessiin Kuura Ciderin tiloissa. Opin, että siellä siideri tehdään lähes yhden miehen voimin, ilman sokeria(!!!) ja oman maan omenoista! Myös Suomen ilmastoa hyödynnetään ja pakkasomenoista valmistettua jääsiideriä (ice cider jota käytetään jälkiruokaviinin tavoin) ostin minäkin kotiin. Mukavaa ilahduttaa seuraavan kerran muun maan limoncellon sijaan oman maan omenoilla. Tässä tapauksessa voi todella puhua omenoista, sillä yhteen pullolliseen on käytetty noin 50 omenaa. Hyvä Suomi!
Pullon tanssitus eli heilautus joka poistaa hiivan
Jääsiideri


Kuuran perustaja Petri Halmetoja
Päällimmäisenä makuna Fiskarsista jäi kuitenkin mieleen Cafe Antiqin lakritsi macarons. Se oli jotain niin hyvää..väkevä syvä lakritsan maku suorastaan yllätti ja siihen jäi himo! Kahvila itsessään oli muutenkin kaunis vanhoine huonekaluineen ja astioineen. Hauska seikka oli se, että koko sisustus oli myytävänä. Jopa salin 4 vai 5? metrinen penkki, josta eräs ryhmästämme jo teki kauppaa.



Fiskarsissa oli myös suloisia pieniä putiikkeja täynnä laadukasta suomalaista käsityötä. Keramiikkakipot ja kupit saivat sen verran haaveilemaan, että unohdin kännykkänikin sinne. Onneksi väenpaljous ei ollut suuri ja myyjä oli melkein heti bongannut luurini ja ottanut talteen. Himoitsin myös roikkumaan laitettavia lasipalloja, mutta koska en millään keksinyt niille paikkaa kotona siinä hetkessä jäivät ihanuudet laariinsa. Se on muuten hyvä sääntö shoppailussa. Älä osta mitään mille et keksi paikkaa kotonasi. (ja kaappi ei kelpaa;)
Fiskars







Koko kyläyhteisö oli suloinen kuin karamelli

Makuelämyksiä kertyi päivän aikana myös Raaseporista, mistä retkemme siis alkoi. Aamupalan söimme Cafe Carl de Mummassa mistä saattoi seurata toritapahtumia lasitetun terassin takaa. Tuuli oli melkoinen ja sadettakin vihmoi yhdessä kohtaa. Joulumarkkinoilla kiertelin vain sen verran, että löysin lapsille lämpimät nahkakintaat. Torialueen moniulotteinen kirpputori oli hauska kokemus, missä tavaroita oli ripoteltu aittoihin. Ravintola Strandis tarjoili lounaaksi halloumia couscousin ja kasvisten kera. Ravintolan yhteydessä toimivaan hotelli Seafrontiin suunnittelin jo mielessäni pientä aikuislomaa. Oli niin ihanat puitteet meren rannalla, että siellä kelpaisi rentoutua tutussa seurassa pidempäänkin (armas lukiojengini hoi!!)
Ravintola Strandiksen aula
Strandis sijaitsee ihan veden äärellä
Strandiksen lounas

Ennen lähtöä pyörin Museokeskus Ektassa, missä hieno kokemus oli keltainen ajan henkeen sisustettu  porvaristalo. Ektassa on nähtävillä myös Helene Schjerfbeckin elämää esittelevä näyttely ympäri vuoden ja muistoksi hankin pari taidepostikorttia.

Museokeskus Ekta

Museokeskus Ekta

Museokeskus Ekta
Museokeskus Ekta - porvaritalo

Täti Violetti bongattu! :)



Lumi olisi ollut kaunis lisä, mutta joulumielen Raasepori ja Fiskars loivat tälläkin kelillä. Suosittelen vierailemaan ja tukemaan suomalaista käsityötä ja yrittäjyyttä:)

Lisää visiittivinkkejä tarjoilee Visitsouthcoastfinland, joten tuosta linkistä lukemaan vaikkapa joululomaideoita!

Bianca**

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Vanhanajan joulukoristeet pienellä blingillä


Joulumakuni on kaksisuuntainen; toisaalta viehättää amerikkalainen mahtipontisuus överikimallusväripallohörsökkeineen, toisaalta taas entisaikojen pelkistetyt koristeet oljista, puusta ja kuivatuista hedelmistä herkistävät joulun tunnelmaan. Meidän muovinen pikkukuusi on saanut kumpaisenkin tyylin puvustuksen jo pariinkin kertaan, kun lapset niin nauttivat koristelusta. Ensimmäisen adventin kunniaksi jopa joulukalenterin tonttu kehotti koristelupuuhiin;)

Tämän kertaisissa diy- koristeissa tullaan puolitiehen vastaan, kuten jouluna muutenkin eri perinteiden ja traditioiden sovittamisessa.


Tarvitset:

verigreippi/satsuma
decoupage- liimalakkaa(esim. Prismasta)
valkoista kimallejauhetta
pieni maalisuti
silkkinauhaa/rautalankaa
(kuumaliimapyssy)

Tee näin:

Leikkaa sitrushedelmä ohuiksi viipaleiksi. Kannattaa käyttää terävää veistä (tomaattiveitsi oli ihan ehdoton tähän!) jolla on helppo sahata suoraan. 

Painele viipaleista enin kosteus talouspaperiin ja levitä 100 asteisen uunin ritilälle  n.1,5 tunniksi. 

Kun viipaleet näyttävät sopivan kuivilta ja kovettuneilta, ota ne jäähtymään. Sudi päälle valkoista liimalakkaa (kuivuessaan muuttuu läpinäkyväksi) ja sirota ameriikan glamouria märän lakan päälle. Anna kuivua. 

Ujuta rautalanka tai liimaa päälle soma silkkirusetti :)










Teimme näitä yhdessä Topoliinon kanssa lahjaksi jo lokakuussa ja muutaman myöhemmin ihan omaksi iloksi. Aloitimme kokeilun verigreipillä ja sittemmin jatkoimme satsumoilla. Greipit (ja oletan appelsiinitkin) pysyivät ruodussa paremmin, mutta ihan liikkiksiä nuo käpristyvät satsumakoristeetkin ovat. Kimallus ei näy kuvissa hyvin, mutta oikeassa elämässä hedelmäviipaleet säihkyvät todella kauniisti.


Suloista joulun valmistelua,
Bianca**