sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Palmusunnuntain toivotus!



Virvon varvon vitsasella
kosken kevätpajusella,
terveyttä toivottelen,
siunausta siivittelen,
onnea oksalla tällä.



Naapurinrouva esitti eilen toiveen jos Topoliino tulisi palmusunnuntaina virpomaan. Pistimme heti pääsiäiskorttipajan pystyyn ja harjoittelimme virpomislorua. Tänään haki mies skootterilla pajunoksaa pitkin poikin kun huomasin vanhoista oksista kissojen varisseen. Kuvaviestit piippailivat pöheiköstä ja kolmannella kerralla näkyi oikea karahka:) Komean oksan toikin! Sitten vain höyheniä kiinni, mekko, esiliina ja huivi päälle. Meikkiehostusta unohtamatta. Naapurin ovella poika täräytti koko lorun ihan itse!
Suloinen muisto!<3


ps. viimeksi vinkkaamistani pääsiäisviritelmistä postaankin vasta kun vihertävät enemmän:)

Bianca**

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Ratikkamatkalla

-Kato äiti! Toi poika on tehnyt lumikoiran!
- Niin..aika aidon näköinen:D

Kävimme metsässä hakemassa vähän aineksia parvekeasetelmaan..niistä seuraavaksi:) 

Bianca**


tiistai 17. maaliskuuta 2015

Kuinkas kävikään

On niitä (pimeitä)aamuja jolloin asfaltti on lyhtypylvään valoa vasten kuin kaunis kimmeltävä tähtitaivas ja sitten on niitä aamuja jolloin samaisen lampun alla näkee mustassa maassa vain purukumipläntit ja tupakantumpit. Tänä aamuna mieleni oli valinnut tumpit huomion kohteeksi. Lapsen sairastelulla ja yövalvomisilla oli osuutta asiaan. Viimeinen maitopurkki oli yhtä tyhjä kuin katse vessanpeilissä. Vaan kuinkas kävikään.

On aika ihanaa huomata vanha kuoma ihan sattumalta aamutuimaan. Varsinkin tällaisen hyvin valvotun yön jälkeen. Kun tunteet saavat potenssikertoimia pelkästä väsymyksestä. Halauksen mukana tuli tsemppi, lämpö, hyvät muistot ja ilo. Puolessa minuutissa. Kiitos<3
(Tarina oli näin valmis blogissa jaettavaksi, mutta se saikin jatkoa..)

Yltäkylläiseksi yltyi meno kun postissa tupsahti samalta tyypiltä vielä paketti suloisten ajatusten ja tämän kirjan kera. Kolme sydäntä muljahti - sillai hyvällä tapaa :)


Bianca**

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Pasta ai frutti di mare

Tässä ruoassa yhdistyy kaksi ruokarakkauttani; valkosipuli ja merenherkut. Paljon samaa kuin pasta aglio e oliossa, mutta lisänä ihanat merenherkut ja persilja. Aitoon reseptiin kuuluisivat vielä tomaatit, mutta meidän annoksista ne puuttuivat.

Kolmelle:
puoli pakettia spagettia
ainakin 6kynttä valkosipulia
paketti tai pari merenherkkuja
puoli punttia persiljaa
suolaa
oliiviöljyä
(kirsikkatomaatteja)


Pehmitä valkosipulit runsaassa oliiviöljyssä. Ilokseni löysin lempiöljyäni De Cecco:a lähikaupasta. Wuuhuu! Säädä liesi leudommalle lämmölle, lisää pilkottu persilja 
(tomaatit) ja merenherkkuja makusi mukaan. Meiltä löytyi antipasto di mare-paketti sisältäen monenmoista simpukoista katkarapuihin. Keitä spagetti suolatussa vedessä oikeaan kypsyysasteeseen (älä tuijota paketin minuutteja vaan luota omaan suutuntumaan) ja kierittele valmis pasta kastikkeen sekaan. Tarjoa heti höyryävän kuumana jääkylmän valkkarin kera :)

Ihanaa viikonloppua!

Bianca**

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kuherruskuukausi

 "Yksi kriteeri lapsenhankkimiselle (siis sieltä haikaraltahan niitä vain tilataan) oli se että voisin jäädä tuon toukkani kanssa kotiin ainakin kahdeksi vuodeksi. Pönkittää pikkuisen itsetunnon, tuputtaa turvaa ja hurjasti huomiota. Järjestää elämyksiä, huoletonta ja vapaata elämää. Antaa avointa tilaa tutkia ja kokea. Voisin käyttää kaiken aikani uuden ihmisen tutustumiseen, kuten tein sen isäänkin rakastuessani. Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä antaa lapselleni aikaa kiintyä turvallisesti itseeni! Mahdollisuus kotihoitoon järjestyi ja tämä vauva-aika on ollut ikimuistoisen ihanaa. Tuo pieni pilli tosin huutaa ja itkee usein mutta sitä varten nämä äitiyshormoonit kai ovat. Saavat sydämen pakahtumaan onnesta ja huolehtimaan hupulaisesta vaikka toinen ilmaiseekin usein tyytymättömyytensä korkealta ja kovaa. " 
Siinä eräs kirjoitukseni parin vuoden takaa, veikkaan vauvan hampaidentulohuutojen ajalta. Muistan vieläkin symbioosifiiliksen, joka kesti yllättävän pitkään. Lapsen hoitoonvieminen tuolloin olisi ollut raastavaa. Enkä puhu tässä kohtaa lapsen näkökulmasta vaan omasta. En vain olisi mitenkään päin ollut valmis. Onneksi sain aikaa ja kolmevuotiaan kloppini päiväkodin aloitus sujuikin sulavasti, ilman kummankaan itkua. Päiväkodin arkea on takana tosin vasta kuukausi, kuherruskuukausi. Kilometrin matka taittuu aamuin illoin kävellen vailla kitinää, vain kerran kenkä painoi. Vankilan ja viemäreiden edessä nyt vierähtää aina tovi jos toinenkin, mutta se kuuluu asiaan. "Onko vankilassakin laulupiiji?" Nihkeät aamuheräämiset ja haluanjäädäkotiinkunpekkakiusaa-kiukut tulevat varmasti tutuiksi jossain kohtaa, mutta kirjoitetaan niistä vasta sitten.

Näitä on kuulkaa ihmetelty, kun viimein alkoi tapahtumaan. Ficus oli ihan rujo ja kuollut, kun yhdessä vaihdoimme mullat muutama viikko sitten. Ja se ilo kun mumminkin tuomiin oksiin puhkesi lehdet!
Mukavalta tuntuu, kun Topoliino tulee kotiin kertoen kivoista leikeistä ja siitä kuinka hoitaja "paijasi ihanasti nukkajissa". Odotan myös aina kieli pitkällä kuulumisia kasvattajilta. Miten se oma täydellinen taituri taitaa työt kun jokaista sanaansa ei saakaan kuuluviin, teippirulla on jaettava toisten kanssa ja hysteerinen nauru ei aiheutakaan henkilökunnassa samaa hihkuntaa kuten äidissä. Ainakaan niissä massaruokailuissa, voisin olettaa. Tervetullutta on kaikki tiedonvaihto; ruusut risut ja vasut!
Taustalla "raitiovaunu", jolla kuskataan milloin mitäkin. Siivoaminen on edelleen in.
Maja, joka tehdään ihan joka ilta. Paperipuuhailuja ja palloja unohtamatta.
Olen kirjoittanut eroahdistuksesta aiemmin blogissani täällä. Hyvä niin koska nyt en enää osaisi. Tuntuu niin normaalilta olla erossa lapsesta työpäivän ajan. Tuntuu juuri siltä kuin tuttavaperheidenkin äideistä; luottavaiselta ja tyytyväiseltä. Minulla se vain otti aikansa. Nyt olen täysin sydämin innostunut poikaseni uudesta roolista osana suurta lapsiryhmää ja koen että päiväkoti antaa lapselleni hyvän päivän erossa vanhemmistaan. Antoi se myös viikon kuumeilun ja korvatulehduksen, mutta nekin kuuluvat asiaan:)

Kuvituksena arki-iltojemme iloja viineristä viuhkaan.

Bianca**