lauantai 26. joulukuuta 2015

Tapsan terkut!

Tämän joulun jälkeen en ihmettelisi jos hampaat tippuisivat suusta. Sen verran paljon suklaata tuli mussutettua. Glunks ja tulee yhä. Mutta ihan vain uhrautumismielessä, jotta rakkaat lapseni eivät kokisi ähkyä, tulisi sairaaksi sokerin määrästä saati saisi reikiä helmihampaisiinsa. Mums. Nyt vielä vissyä päälle..

Kuten sanottu joulu oli oikein makoinen ja juuri sopivan mittainen. Ei kiitos enää kinkkua(sitä kaasu-uunissa poltettua ainakaan) glögiä tai kanelinmakua. Kultaakin vain sen verran, että näytän nämä ihanaiset tossut jotka pukki toi.
Joulusauna oli ehkä ihaninta tässä joulussa. Eikä vain siksi, että sain istua löylyissä ihan rauhassa vauvan vedeltyä oikeaan aikaan pitkät päikkärit. Vaan siksi, etten ole saanut nauttia kiukaan pihinästä piiiiitkään aikaan. Joulusauna järjestyi ihan sattumalta kun keksin kysyä kiinteistöhuollon kaverilta päivää aikaisemmin. Tulivat asentamaan asteet päälle ihan meidän vuoksi, kuinka kilttiä! Topoliino oli innoissaan sokerisesta saunajuomastaan ja me Bernardin kanssa kietaisimme alkoholittomat oluet. Ovat muuten ihan autenttisen makuisia!

Vauva tykkäsi joulutarjoiluista kovasti. Ainakin jokaisella kattauksella kuului topakka toive päästä mukaan meininkeihin:) Onneksi osaavat pojat valmistivat verdure di fritit (taikinoidut kasvikset) ja rullasivat salamit sukkelin sormin minun syöttäessä kovaäänisintä ja jonkin suupalan ehdin paitakin päällä syödä. 

Ruoan jälkeen havahduimme ryminään. Joulupukkihan se oli tuonut lahjat parvekkeelle ja vain punainen lakki oli jäänyt rytäkässä merkiksi lahjakasan viereen. Suurimman suosion toi kassakone ja muistiinpanovälineet ja ne kannettiin ensimmäisenä aamulla meidän sänkyynkin joulupäivänä.
Glögihetkiä mahtui mukaan muutama, mantelit löytyivät työpöydältä vasta puuron syönnin jälkeen ja yöpuvut pysyivät päällä pitkään. Kaiken kaikkiaan ihan meidän näköinen joulu, josta jäi mukava mieli ja mehevät muistot;) 
Huomaan, että vauvasta ei ole paljoa kuvia tai hänen naamassaan kiinni ilmeilee joku variksenpelättimen näköinen, joten jätän julkaisematta..Mutta nyt on taas äidinkin tukka jotakuinkin ojossa ja Topoliinon ottamat tärähtäneet kuvat autuaan armollisia..

Unikurvahdusten jälkeen käy matka rappukäytävän toiselle puolelle Tapaninpäivän tärskyille. Heissulivei!

Bianca** 

torstai 24. joulukuuta 2015

Joulun resepti

Lämpöä, rakkautta, tärkeitä ihmisiä, makoisia herkkuja, lepoa, lempeyttä, hymyä, iloa, halauksia ja iso kasa suklaakonvehteja. Ja äideille hiljainen hermoloma happihyppely jossain kohtaa päivää. Siinä minun reseptini joulun taikaan :)

Pus ja hyvää joulua rakkaat lukijat<3

Bianca**

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulu senkun lähestyy..

Tämä joulu soljuu ihanan lempeästi luokse. Erityisen mukavaa on ollut saada läheisiä vierailulle ja kilistellä glögeillä näinä pimeinä iltoina ja iltapäivinä. Kyläilyt ovat myös Topoliinon mieleen, kun saa esitellä omia leikkejään(sen alku-ujostelun jälkeen) ja tarjolla on tavallista sokerisempia sortteja. Aattoa meillä odotetaan myös kovasti. Topoliino toteaa joka ilta, että "joulu senkun lähestyy". Totta tosiaan, enää kolme yötä aattoon ja joulupukin tuloon. Jännää!

Viikonloppuna perheen miekkoset kantoivat vahvoilla lihaksillaan kuusen kotiin..
Nämä olivat siis Topoliinon sanoja ja vähän nauratti kun parivaljakko tuuppasi tuon 60senttisen tekokuusen pöytään:D Nyt kuusi on tosin kaksinkertaistanut painonsa, sillä poika puki kaikki koristeet sen ylle. Kuinkas muutenkaan! Tai kaikki jotka pysyivät kaatamatta koko komeutta. Loput onkin sitten sijoiteltu nauloihin leikkisästi ympäri kodin seiniä.

 Mies on aattona vielä töissä, joten minun aamupäiväni kuluu ihan arjen askareissa. Käyn kenties lasten kanssa kuuntelemassa joululauluja perheille suunnatussa joulukirkossa, puretaan jännitystä puistoilun merkeissä ja valmistaudutaan iltaan. 

Aattoiltana on sitten dinneri pitkän kaavan mukaan. Viikunahillot ja kääreisiin kiedotut toffeet tulevat kotikeittiön sijaan tänä vuonna Lidlistä. Kuten moni muukin joulupöydän herkku. Kun vietämme pyhiä oman perheen kesken aika moni perinteisen joulupöydän purtava putoaa pois. Rosollit, sillit ja mädein koristellut kananmunat korvautuvat gratinoiduilla kasviksilla ja katkaravuilla. Lanttulaatikko on oma suosikkini ja sitä saan oman äitini uunista <3


 Illallisen jälkeen avataan lahjat. Topoliinon ainoa lahjatoive on kassakone. Sellainen millä voi lukea viivakoodin ja kuuluu piip. Saa nähdä onko pukki piippaavan kojeen osannut valmistaa ;) Jouluaattona Topoliino saa valvoa niin myöhään kuin kestää täyspäisenä. Täyspäisyyttä koetellaan lahjojen lisäksi herkkutarjoilulla.  Pojan itsensä valitsemat isot suklaajoulupukit ovat ehkä se odotetuin herkku, eikä meidän vanhempienkaan suut ole tuohesta tehty. Glögiä, konvehteja, taateleita ja pähkinöitä kuluu. Aattoon kuuluu myös jouluisia piirrettyjä, joskin Lumiukko-elokuvan yli hyppäämme. Topoliinon toiveesta tänä vuonna jotain hilpeämpää katsottavaa.


Joulupäivän aloitamme mehevällä croisantti-aamiaisella, kun kaikki perheenjäsenet ovat lomalla. Siihen kylkeen pekoonia ja kananmunia ja vahvat kahvit. Tontuilta on todennäköisesti unohtunut vielä pari pakettia eteiseen, joten yllätysten ihastelu jatkuu. Lounaaksi laitan jouluisan riisipuuron uunissa. Illallisella tarjotaan yhä kinkkua, mutta pääosassa ovat juustot, salamit, leivät ja hedelmät. Jouluillallisen kruunaa kakku. 

Ajattelin liittää tähän jonkin kuvan edellisen joulun tarjoiluista, mutta jumituinkin katsomaan kuinka pieni Topoliino oli vuosi sitten. Voi apua ja nyyh miten huomaamatta aika vilahti! Olen niin kiitollinen kun tarjoutui vielä tällainen mahdollisuus viettää arkea kotona omien mussukoiden kanssa <3 Paras joululahja!
Miten te vietätte joulua?

Bianca**

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Topoliinon vauva-ajan kokeneena tiesin arjesta vastasyntyneen kanssa jo yhtä ja toista, mutta tilanne tällä kertaa oli aika erilainen kuin neljä vuotta sitten. Tuolloin me molemmat vanhemmat olimme kotona, lapsia oli yksi ja minulla kaikki aika maailmassa itseni huoltamiseen. Ne minuutin suihkut ja paniikissa viedyt roskapussit vauvan nukkuessa kotona olivat ihan tuntematon juttu minulle. Nyt on lapsia kaksi ja synnytyssairaalasta palasin suoraan yksin puikkoihin. Onneksi oi onneksi on viikonloput ja illat, jolloin Bernard on apuna. Halusin kuitenkin tehdä etukäteisvalmisteluja mahdollisimman paljon, jotta synnytyksen jälkeen saisin enimmäkseen keskittyä noihin kahteen kullanmuruun. Tässä lista jutuista, jotka helpottivat ainakin minua vauva-arjen alussa.

Aterioita pakkaseen

Sanomattakin on selvää, että arki vastasyntyneen ja toisen touhukkaan tenavan kanssa on väsyttävää. Yö saattaa olla hyvin valvottu  vastasyntyneen vuoksi ja päivällä pitää kiireisenä esikoinen, joka jättää vielä päiväunensa samaan aikaan. Pienemmällä ei vielä ruokarytmiä ole, kun taas isomman rytmistä on huolehdittava entiseen tapaan. Tein keittoja, kastikkeita ja erilaisia huttuja pakkaseen odottamaan. Kuinka ihanan helppoa olikaan napata sieltä lounas minulle ja Topoliinolle. Ja lisäksi ravinteikas kotiruoka  auttaa jaksamaan paremmin. Luulen, että muutoin meillä olisi syöty aika pitkälti pastaa oliiviöljyn ja parmesanin kanssa. Yhä kerran viikossa sitäkin, sillä se on tuon isoveljen lempiruoka. Itsetehty ruoka on vieläpä taloudellista mikä on tärkeää kun työstä pois jääneet äidit eivät useinkaan rahassa kylve. Olisihan se kivaa syödä sushia, hakea ravintorikkaita noutolounaita ja napata Ruohonjuuresta koko porukalle vihersmuutit välipalaksi. Tässä elämäntilanteessa on vain oltava kaukaa viisas..
Afrikkalaista,hernekeittoa,pastakastiketta,porkkanakeitto..

Siivoa siivoa siivoa
Arki sujuu vain helpommin hyvin organisoidussa kodissa. Imurin varressa joutuu heilua hyvästä pohjatyöstä huolimatta, mutta vaatekaappien, siivouskaapin ja ruokakaappien organisointi olisi ollut toivoton tempaus vastasyntyneen kanssa. Ainakaan niin, että urakkaa olisi saanut kerralla valmiiksi. Muistan Topoliinon vauva-aikana haaveilleeni ihan perus puunauksesta; kun joskus vielä saisi myllätä koko kodin rauhassa ilman, että taapero tempoo sillä välin juuri viikatut tai järkätyt pinot miten sattuu. No, se himotus meni kyllä aika pian ohi kun siihen mahdollisuus viimein tarjoutui:D Mutta nyt ainakin on perusjutut paikoillaan ja tietää mitä kuiva-ainekaapista löytyy ja vanhat lääkkeet  on viskattu menemään.

Vaatehuolto/hankinnat
Vauvan vaatteet pesin ja viikkasin hyvissä ajoin kaappeihin koottain. Vaatekaapissa odotti pienimmät vaatekerrat ja vaatehuoneessa odottivat seuraavat senttikoot valmiiksi pestyinä omissa laatikoissaan. Todella kätevää! Ja kun se vaatehuone on muutenkin järjestyksessä, ei synny mylläkkää. Myös mahdollisen isosiskon/veljen vaatehankinnat kannattaa hoitaa valmiiksi. Hanskojen ja oikean koon kumppareiden hakeminen vaunujen kanssa hisseissä hikoillen (ja niitä etsien!!) ei varmasti houkuta ketään.
Toisaalta en suosittele hankkimaan vauvalle kaikkia mahdollisia härpäkkeitä sitteristä, kantoreppuihin ja valjaisiin. Aika kyllä näyttää minkälaisesta menosta vauva tykkää ja sitten voi laittaa vaikka miehen/mummin tekemään täsmäiskut. Me emme hankkineet edes vaunuja, sillä Topoliinon kanssa ne jäivät todella vähälle käytölle. (Edit. vaunut hankittiin heti vauvan oltua viikon ikäinen ja niitä on todellakin tarvittu:D)

Varaa lisäbuustia kaappiin itsellesi
Synnytys, imetys ja valvominen vievät voimia, hiuksia ja ravintoaineita äidistä. Hanki vitamiinit ja lisäravinteet valmiiksi kaappiin odottamaan. Nokkosta, pähkinöitä, D-vitamiinia, omegaa ja magnesiumia ainakin varasin kaappiin sekä joitakin superfoodeja smuuteihin, joita mies muutoin hakisi kissojen ja koirien kanssa. (Mielummin vaihtaa siinäkin ajassa  kotona vaipan ja tekee iltaruoan;)

Ota itsellesi aikaa
Tätä ei voi liikaa painottaa. Kuormittava arki sujuu paljon paremmin, kun sen aloittaa suht rentona. Nauti päivästä ystävän seurassa tai kävele ihan muuten vain päämäärättömästi mihin jalat vievät. Syö ravintolassa, minne ei vaunujen kanssa kätevästi kirmata ja syö pitkään! Tai nuku, jos se houkuttaa kaikista eniten. Minä vetelin parin kolmen tunnin päikkäreitä, joita nyt muistelen kaihoisasti. Mutta pankissa ovat;)

Ristiäiset
Suunnittele ristiäisiä/nimenantojuhlaa rauhassa ennen kuin joku roikkuu tississäsi kaiken aikaa. Selvitä mistä hankit kakun, koristeet, vaatteet. Kirjaa paperille ylös, jotta sitten hötäkässä voit virkistää muistia selkeillä merkinnöillä.

Jotain hemmottelua
Käy kampaajalla/jalkahoidossa/hierojalla. Usko pois pienen vauvan kanssa rentoutuminen kodin ulkopuolella ei vain ole rentoutumista. Jos nyytti on mukana pelkäät koko ajan, että se herää ja huutaa. Jos nyyttiä hoitaa joku muu pelkäät vielä enemmän, että se on herännyt, nälkäinen ja huutaa. Niin ja tunnet kokoajan olevasi ihan huono äiti!

Vietä treffi-ilta puolison kanssa
Meillä illat olivat jo pitkään rauhoitettuja aikuisille, kun Topoliino sammui unilleen kahdeksan kieppeillä. Silloin tiesi saavansa tehdä mitä ikinä huvittaa. Vauvan kanssa ei mene ihan näin..hän nukahtaa, aloitat sarjan seuraamisen ja seuraavat kaksi tuntia säntäiletkin vartin välein pienten inahdusten tahdissa. En kadu yhtäkään popcornin ja sarjamaratonin täyttämää iltaa Bernardin kanssa!

Vakuutus
Hanki syntymättömälle lapsellesi vakuutus jo raskausaikana. If:llä se tulee muistaakseni tehdä 3kk ennen lapsen syntymää.

Muistamiset
Meidän vauvan laskettu aika oli ennen joulua, joten joululahjat hankin ja paketoin jo hyvissä ajoin ennen lapsen syntymää. Tuoreelta äidiltä ei tietenkään odoteta supersuorituksia, mutta etukäteisvalmistelut varmistavat ainakin että omien ja läheisten lasten suurena päivänä on paketissa yllätys.

Do your diy:s
Jos joku paikka kotona kaipaa kohennusta, haluat opetella täydellisen täytekakun valmistuksen, peilikehys odottaa sprayausta, mitä ikinä, hoida se valmiiksi ennen synnytystä.

Osta motivaattori
Tämä kohta ei sinänsä liity arjen helppouteen, mutta onnellinen äiti on hyvä äiti ja hyvä äiti handlaa arjenkin helpommin..tai jotain :D Eli, tuskin kukaan nainen suunnittelee loppuelämäänsä roikkuvan vatsan ja turvonneiden reisien kera...Se viimeinen pulskea kolmannes pistää ainakin haaveilemaan hoikemmasta figuurista ja loppuvaiheen krempat kepeämmästä liikkumisesta. Hyvä olo ja peilikuva tietenkin motivoivat, mutta minä vannon materian nimeen tässä asiassa. Kun kaapissa odottaa jokin kiva uusi mekko vanhassa koossa tekee mieli sen eteen vähän taistella. Minä pistin aikarajaksi jo ristiäiset, klumps. Sitten olisi vaaleanpunaiseen unelmaan mahduttava. No, myönnetään että kangas on joustava ja leikkaus armollinen:) Ja kyllä, vauvan nuuhkinta ja uuden arjen opettelu ovat etusijalla..mutta suokaa minun olla hieman turhamainenkin..

Minkälaisia ajatuksia teille heräsi?

Bianca**

lauantai 12. joulukuuta 2015

Pipariksi

Kun innostuu isomman lapsen ylipuhumana leipomaan pipareita ja koristelemaan ne (omatekoisella  pursottimella ja sokerimassalla!!!) pienemmän jo puhisevan niitä örh uuuh puuh äyy yyh- heräämisääniään, tulee lopputuloksesta tällainen:
Mutta ei haittaa kun suut täytettiin ensin raa'alla taikinalla, sitten annettiin vapaat kädet sekä kaulin ja lopuksi joululta tuoksuvassa kodissa pisteltiin pipareita ja glögiä. Vauva keikkui kantoliinassa ja täällä oli kuulkaas niin tyytyväinen meininki että! 

Lasten mentyä yöpuulle laitoin kynttilät palamaan, asettelin loput leipomukset kultareunaiselle lautaselle eikä ne noin kekona enää hullummilta näyttäneetkään..

En muuten muistanut miten paljon nämä pikkuruisimmat ihmistaimet nukkuvat! Tämä tyyppi ähisee välillä naama punaiseksi lehahtaen tai hirnahtaa (kuulisittepa!) mutta jatkaa sitten uniaan kuin ei mitään. Täällä me taas olla pötkötellään. Plikka rinnallani tuhisten, Topoliino ajat sitten simahtaneena huoneessaan. Naapurissa on bileet. Minun on hyvä tässä <3

Bianca**

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Magnesium vartalovoi DIY

Teen kaikkeni, jotta vetelisin väsymykseen jotain muuta kuin sitä surullista suklaalevyä. Tai pussillista englanninlakeeria. (Kiitos vain ystäväiseni, maistui!:) Kuitenkin jotain yhtä ihanaa, yhtä pehmeää ja yhtä hyväntuoksuista. Joka toisi pitkäkestoisemman hyvänolon tunteen. Tässä uusin kokeiluni: magnesiumia sisältävä vartalovoi appelsiinin eteerisellä öljyllä buustattuna. Magnesium rentouttaa, auttaa aineenvaihdunnassa ja taistelee masennusta vastaan. Noin muutaman mainitakseni. Moni ottaa magnesiumia pilleripurkista, mutta iholle levitettynä saat sen hyödyt nopeimmin ja tehokkaimmin. Magnesiumin hyödyistä voit lukea lisää täältä! Ja alkuperäisen ohjeen nappasin täältä.
Tarvitset:
1/2dl magnesium öljyä (tilasin iherbistä)
1/2dl shea voita
1/2dl kookosöljyä
1/2dl kaakaovoita
10 tippaa eteeristä appelsiiniöljyä

Tee näin:
Kuumenna shea voi, kookosöljy ja kaakaovoi kaksoiskattilassa matalalla lämmöllä sekoitellen.
Ota seos pois liedeltä, lisää magnesiumöljy ja appelsiinituoksu. Sekoita.
Laita jääkaappiin noin 30minuutiksi kunnes seos on kiinteää mutta yhä pehmeää koskettaessa.
Sekoita sauvasekoittimella 2-3min kunnes koostumus on sileä ja vaahtomainen. Siirrä kannelliseen rasiaan.

Shea- ja kaakaovoi pehmentävät ihon ihanaksi ennen nukkumaanmenoa. Magnesiumöljykin suositellaan levitettäväksi ilta-aikaan, jolloin edessä on lepo. No, minulla ainakin jonkinasteinen näin vastasyntyneen äitinä ;) Tuoksu on mieto, ihan minun makuuni. Voiteen säilyvyydestä en osaa sanoa sen tarkemmin, huoneenlämmössä  tätä omaa ensimmäistä rasvapurnukkaani säilytän ja sekautan lusikalla ennen levitystä, sillä jokin öljy siinä sinnikkäästi eristäytyy aina purkin pohjalle.
Magnesium sprayta jäi paljon jäljelle ja sitä voi suihkia iholle sinälläänkin ja käyttää vaikka deodoranttina. Minä aion tehdä tätä rasvaa tosin uudenkin satsin :) Ja hei, hyvä joululahjavinkki!

Bianca**


lauantai 5. joulukuuta 2015

Sanomalehtikuuset

Tänä vuonna jouluaskartelujen materiaali putosi postilaatikosta ihan ilmaiseksi. Topoliino "maksoi laskuja" kopioiden uutukaisesta sanomalehdestä kirjaimia ja numeroita vihkoonsa samalla kun itse näpyttelin oikeita velkojani verkkopankissa. Tulipa siinä selattua sukkelaan pinterestinkin joulukansio ja sieltä idea näihin sanomalehtikuusiin.

Minä revin ja lapsi liimasi. Kimalteita tietysti sekaan sirotellen. Viimevuotiset korttituunailut löytyvät täältä.


Millaisia joulukortteja Sinä annat tänä vuonna vai viestitkö toivotukset whatsapin välityksellä?

Bianca**

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Miten meillä menee?

Sitä on kysytty. Oikeassa elämässä ja online. No,
Isompi tekee kirjainmerkintöjä ja sisko matkaa menossa mukana
voisin kertoa matkasta yhdessä nelipäiväisen ja pian nelivuotiaan lapsen kanssa nuorimmaisen labrakokeisiin. Niihin pakollisiin aineenvaihduntatesteihin ja pova-punnituksiin, joita vastasyntyneelle tehdään kotiutuksen jälkeen. Alla hyvin valvottu yö. Ja päivä jolloin kokeilee ensimmäistä kertaa kantoliinaa etumusta maidonnoususta hellänä ja tajuaa, että pientä nyyttiä ei peittoakaan se aiemmin ajateltu takki. Isoveli pukee ja hoitaa omat hommansa ihanan omatoimisesti ja minäkin sovellan lopulta jonkin ryijyn ylleni..kunnes ulko-ovella huomaan viistossa satavan rännän. Taas ylös rappusia sateenvarjoa hakemaan. Sitä joka tuulenpuuskassa kääntyy nurinperin. Murphyn laki pätee myös bussireissulla, joten seisomme täpötäydessä kulkuneuvossa kaikkien paikkojen oltuna varattuina. Synnäriltä saakka vihoitellut kurkkuni kipuilee entisestään kun huivikin unohtui matkasta.
Kätilöopistolla kiehunta laantuu, kun hoitaja antaa hyvää palautetta imetyksestä ja tytön kilot yltävät jo syntymäpainon yli. Enää verikoe ja juoksujalkaa kotiin päikkäreille. Bussia odotellaankin sitten 40minuuttia. Ja se päiväuniaika näkyy jo muuallakin kuin kellotaulussa. Ei tahtonut pysyä pojan kumpparit koivissa eikä peppu pysäkin penkissä ja laulun lyriikat kertoivat siitä minne aurinko ei paista. Olihan siinä yleisöä kun niinkin monta bussi65A:ta oli musta aukko nielaissut. Kotimatkalla Topoliino otti kädestä kiinni, halusi lämmittää äidin jääkalikkasormia ja kertoi kuinka pahalta tuntui kun siskoa pistettiin. Katsoin jo navan kohdalla valuvaa vauvaa (kiitos kantoliinan solmimistaitamattomuuteni), joka nukkui tyytyväisen ruttuisena ja huokui lämpöä. Kyyneleet kirposivat kaikesta - kiitollisuudesta, kylmyydestä ja väsymyksestä.
Etsi kuvasta kaksi lasta
Voisin kertoa jo unohtamastani energiasta ja leikki-innosta, mikä niin pitkään piilotteli raskauteni alla. Siitä kun koti näyttää hävityksen kauhistukselta vain siitä syystä, että on pitänyt metkaa muksujen kanssa. Osallistunut nikkarointihommiin, tehnyt majoja ja tutkinut sälälaatikkoa yhdessä. Päristellyt autoilla, rakentanut muureja ja tehnyt siinä sivussa makaroonilaatikon iltaruoaksi. Huvitellut pienimmän hupulaisen kanssa, joka näyttää kuvissa Mike Tysonilta, mutta minun silmissäni maailman kauneimmalta. Voisin kertoa turvonneiden rintarauhasten tuskasta ja ensimmäisten imujen irvistyksistäni. Voisin kertoa ilosta, kun tärkein sormus mahtuu taas ja lämmin vehnätyyny tuo avun.

Voisin kertoa niistä tirsoista, jotka äiti nukkui vauva rinnalla ja isoveljeä valvoi PikkuKakkosen varamummo. Ja siitä muovirasialounaasta Hesen ketsupin kera.
Mut hei kotiruokaa kuitenkin!
Voisin kertoa siitä päivästä, jolloin puoliso ei tehnyt mitään oikein ja kamelin selkä katkesi kadonneiden papereiden vuoksi. Tai siitä itkuisesta puhelusta samaiselle paponelle, kun sain vain kysytyksi milloin hän tulisi kotiin. Ja siitä muljahduksesta sydämessä kun se tajusi sanoa juuri ne oikeat sanat illalla.

Voisin kertoa tuosta murumuffinssista, jota äänen perusteella luulisi kissanpennuksi. Ja samanlaiseen viiruun menevät silmänsäkin maitoeuforiassa. Voisin kertoa kaikista niistä pienistä asioista; nuhjaavasta samettipäästä joka pyrkii rinnalle, nukan peittävistä marsipaanikorvista, tahattomista hymyistä nukkuessaan ja liikuttavasta itkunvääristämästä naamasta vaippaa vaihdettaessa.
Voisin kertoa auttavaisesta veljestä, joka tuntuu jättiläiseltä kainalossa ja herkistyy nykyään helposti. Voisin kertoa siitä kuinka pääni on välillä täynnä hänen rallatustaan ja kuinka toisinaan empatiapisteet ovat ehtyneet päivän sadannen mielipahaitkun vuoksi. Ja voisin kertoa Topoliinosta, joka ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi illalla haluaa paijata ja halia siskoaan. Joka aidon kiinnostuneesti tutkii pienemmän paperijalkoja ja keksii siskolle nimen Kaivo, kun toinen juo niin paljon. Voisin kertoa kuinka toivon ajan pysähtyvän ja kuinka toivon toisaalta sen kuluvan nopeammin unettomina yön tunteina.
Kerron kliseen; olen väsynyt mutta onnellinen.
Äiti nyt se katsoo!!
Että näin meillä menee. Entä teillä?


Bianca**