perjantai 29. tammikuuta 2016

Varaslähtö viikonloppuun

Kotiäitinä on se hyvä puoli, että kalenterin saa mallata ihan omanlaisekseen. Pakollisten neuvolakäyntien ja sovittujen treffien jälkeen voi ruudut täyttää vaikka sydämin ja salakirjoituksin. (Kuten Topoliino on taiteillut oman agendansa.) Tai pitää myöhäisen musavisa-illan keskellä viikkoa!

Meidän väki väsähti eilen iltaruoan jälkeen niin että heräsimme kaikin iltaseitsemältä täysin virkeinä. Kipaisin Alepaan hakemaan herkkuja ja päätimme katsoa Voice of Finlandin yhdessä ja valvoa pitkään. Lapset ovat yleensä jo siihen aikaan sängyssä, mutta eilen tyynyn sijaan poskeen painautui tikkari ja Marco-nallen lisäksi kainalossa oli myös Mummeli. Kovasti menossa mukana;) 






Ihanaista viikonloppua!

Bianca**







keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Taika

Tiedättehän sen taian, että kun talvitakin pakkaa varastoon siperiasäät tulevat taatusti takaisin. No niin lähtivät lumetkin kun pojalle hankittiin viikonloppuna pulkka. Oletan näillä ostoksilla myös naapurustossa pyörineen vatsataudin pysyvän loitolla..


Bianca**

ps. Postasinko juuri vessapaperista..?

tiistai 26. tammikuuta 2016

Ärsyttävimmät asiat

Täällä listasin parhaimpia tunteita, nyt on vuorossa ärsyttävimmät asiat.

*vaunut + nuoskalumi
*mainos missä juuri ostamaasi takkia myydään puoleen hintaan
*temppuilevan lukon avaaminen kauheassa vessahädässä
*venkoilevan lapsen maanittelu kotiin kauheassa vessahädässä
*tarkastusmaksu ratikassa sen kerran kun lähdit ilman vaunuja ja oikeasti unohdit
*yhteen nihkaavat reidet valuvissa sukkahousuissa
*kenkien kärkeen pakenevat nilkkasukat
*kotiportailla jo olevat kauppaostokset joista puuttuu se aterian ydinaines
*kanssamatkustajan halveksuva katse tai huokailu kun lapsesi kiukuttelee julkisella paikalla
*silmille valuva pipo kun huppu on päässä
*nopeatempoisen tupakoijan takana kävely
*juuri viimeiset tupakansavut puhaltaneen pelmahdus viereiselle penkille ratikassa
*kerhotädin iloinen tervehdys että "tänään leikitäänkin sisällä" juuri kun olet 15minuuttia tsempannut ja odottanut KAIKKI kuravermeet päälle pukenutta lastasi
*minä ja muksut postissa - paketin saapumisilmoitus kotona
*minä ja muksut kirjastossa - kirjastokortti kotona
*minä ja muksut videovuokraamossa - henkkarit kotona
*kun suutut ja liukastut/kolhit itsesi heti perään
*kun lapsi paiskoo mielenosoituksellisesti ovia. monta kertaa.
*puhelinmyyjän soitto kesken omien päiväunien
*kun olet kylvyssä lukkojen takana ja lapsen pitääkin päästä vessaan(meillä ei erillistä wc:tä)
*kantapäitä hiertävät kumpparit
*tyhjentämätön tiskikone juuri kun olet laittanut ruokaa sadalla eri kipolla ja kupilla
*jonkun fb-päivitys täydellisestä puolisosta juuri kun omasi unohti syntymäpäiväsi
*valuva nenä eikä yhtään nenäliinaa laukussa
*kun mies on lähtenyt ruokaostoksille ilman puhelinta ja unohdit listasta suklaan
*Solsidanin viidennen kauden kolmen ensimmäisen jakson päättynyt katsomisaika Yle areenassa. MISTÄ NE NÄKEE??

Hups, tulipas näitä. Onneksi eivät ole osuneet koskaan samalle päivälle:)

Tätä tyyppiä puolestaan ärsyttää vain kolme asiaa: märkä vaippa, nälkä tai väsymys:)

Bianca**

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Hyvänolonpäivä

Olen ollut kiinnostunut kauneudesta niin kauan kuin muistan. Jo lapsena laitoin ensimmäisen kerran kurkun viipaleet silmilleni, 90-luvun alussa olin edellä aikaani ja liisteröin naamani tuoresavella. Noh, mökin rannasta käsin kauhotulla, ehkei maailman paras idea. Saunassa istuimme tyttökaverin kanssa kananmunat hiuksissa ja sitruunalla valelluilla hiuksilla puolestaan vaalensimme kutreja siskon kanssa ennen kylille lähtöä. Yläasteikäisenä muistan kirjanneeni kalenteriin oikein "kauneusviikon", joka piti sisällään ulkoilua, suklaan välttämistä ja kasvonaamioita.

Kuuriluontoista tämä kauneudenhoito nykyäänkin on. Herkkulakot tulevat ja menevät, sama liikuntainnon kanssa eikä naamiotkaan ole jokaviikkoinen rutiini. Arkiruoat kuitenkin koostuvat pääosin terveellisistä aineksista ja jo lasten vuoksi pyrin valmistamaan ravintorikkaita aterioita.
Puhunkin kauneudenhoidon sijaan kurkkuviipaleita kokonaisvaltaisemmasta hyvänolon ylläpidosta. Hyvä olo tarkoittaa minulle voimakasta vartta, jossa viihtyy ja pehmeää ihoa sen päällä, täyttä vatsaa ja maistuvaa suuta sekä tyytyväistä mieltä mukavan tekemisen parissa. Se tarkoittaa riittäviä yöunia sekä sitä että järjestän mielekästä omaa aikaa vastapainoksi lapsiperhearjelle. Nimenomaan järjestän, koska sitä ei kukaan tule tuomaan tarjottimella. Hyvään oloon vaikuttaa myös siisti koti.
Nämä ovat tietenkin jokapäiväisiä tavoitteita, mutta joka päivä niiden eteen ei näe vaivaa.
Tänään innostuin pitämään oikein monipuolisen hyvänolonpäivän, tai puolikkaan. Puoleenpäivään saakka kiukuttelin. Kiukuttelun määrähän on vakio ja nyt kun Topoliino oli mummilassa napsahti homma minulle.

Aloitin imuroinnista mikä ei varmasti vaadi selittelyä. Siitä jatkoin kotijumpalla, kotoisasti yöpaidassa. Kun varttaan vähän rasittaa se vaikuttaa mielialaan samantien. Vauva toimi painonani ja jumppapallo osin alustana.  Tärkeää on muistaa pitää ryhti hyvänä vaikka vauva vähän käsipainoa vekkulimpi pideltävä onkin. Tein  lantion nostoja selälläni vauva vatsan päällä maaten, maasta vetoja sekä vatsoja. Pikkumummeli oli treenistä ihmeissään, tapitti minua tarkasti vatsalihaksia pusertaessani.
Jokaisen sarjan jälkeen tietenkin iso suukko kiitokseksi<3

Kun treenikaverini nukahti oli aika järjestää itselleni pieni koti-spa. Murskasin haarukalla avokadon puolikkaan ja lisäsin sekaan teelusikallisen luomuhunajaa. Tämä mössö naamassani aiheutti puistatuksia puolisossani. Mutta myönsi hänkin tehon kokeiltuaan kasvojani hoidon jälkeen..
Mössöä jäi paljon yli, joten jatkoin lopun puolikkaalla banaanilla, lisäsin oliiviöljyä ja levitin hiuksiini.

Hoitojen annoin vaikuttaa 45minuuttia ja siinä välissä ehdin tehdä ja nauttia ravitsevan ruoan. Kvinoat vain kattilaan kiehumaan ja pannulle pehmenemään paloitellut parsakaalit, tomaatit, sipulit, valkosipulit ja paprikat. Lopuksi fetajuustoa päälle. Hyvänolon ruokaa, syvä suositus!

Naamiot huuhdoin lähes tulikuumassa suihkussa. Tiedän, että kuuma vesi ei ole hyväksi etenkään kuivalle iholle mutta jos siitä tule niin hyvä olo ei se kamalan pahakaan asia voi olla.
Ulos ei huvittanut mennä ja koska hyväolo ei ole mitään hampaat irvessä puurtamista, happihyppely jäi väliin. Sen sijaan oijoin itseni täkin alle, upotin hampaani Milkan keksisuklaaseen ja käänsin ensimmäisen aukeaman Läckbergin Enkelintekijässä.
Ja jotta seuraavana aamuna hyvänolonpäivästä muistuttaa muukin kuin kipeät vatsalihakset(ja tyhjä suklaalevykääre), rasvaan illalla jalkani paksulla kerroksella sheavoita ja puen puuvillaiset sukat yöksi päälle. Pehmoisilla jaloilla on mukava aloittaa uusi viikko!

Miten te panostatte hyvään oloon?

Bianca**

lauantai 23. tammikuuta 2016

Vaatekaapin talviosasto // alaosat

Kun tulipalopakkaset saapuivat Helsinkiin meinasi tulla tenkkapoo. Koipeni olen syväjäädyttänyt 90-luvulla pillifarkuissa(ja ne päällä kärsityillä koulun hiihtotunneilla, äly hoi!!) joiden alle ei todellakaan puettu sukkahousuja sekä myöhempinä talvina ihan pelkissä sukkahousuissa ja minarissa kun vuodenajat eivät vaikuttaneet bilelookiin millään tapaa. Enää en palele enkä kyllä jonota (tai hiihdä;) baariinkaan. Ikä on tuonut mukavuudenhalun myös pukeutumiseen.
 Joulurahoilla hankinkin jotain todella lämmintä ja käytännöllistä. Ja ihan kaunistakin. Merinovillaiset leggingsit. 

Uskokaa tai älkää katseen kestävät aikuisten villapöksyt olivat aika kiven alla enkä todellakaan etsimällä etsinyt mitään design-malleja. Suurin osa vain oli urheilukerrastoja ulkosaumoineen tai ohuita pitkien alushousujen näköisiä. Valikoimassa tykästyin ensin Uhanan Silmät-leggareihin, mutta sitten lisää googlattuani tulivat vastaan nämä Sanna Hopiavuoren suunnittelemat Nori-merinovillapöksyt huomattavasti huokeammalla hinnalla. 

Näiden alle kun vielä pukee sukkahousut ei ole kylmä tullut. 
 Norien ehdoton miinuspuoli (ja miksi meinasin housut ihan palauttaakin) on vyötärö. En tiedä minkälaiselle ampiaiselle nämä on suunniteltu, mutta vyötärönauha on todella tiukka ja kapea ja se yltää mikä sinänsä on plussaa ihan tuonne napaan saakka..mutta samalla siis uppoutuen ikävästi syvälle mahamakkaroiden väliin. Olenkin pitänyt kuminauhakohtaa lanteilla, koska mahan päällä se painaa liikaa. Meinaan viedä housuni hoviompelijalleni, eli äidille, josko hän osaisi tehdä vyötärölle jotakin..Omaani hän todennäköisesti pulskistuttaa entisestään mutta eihän äidin patojen äärellä voi olla santsaamatta:)


Minuun teki vaikutuksen tuo henkilökohtainen tervehdys, jonka suunnittelija oli laittanut tilaukseni mukaan:)
Halusin kuitenkin pitää housut, koska vyötärönauhaan miinuspuolet jäävät. Housut ovat ihanat, lämpöiset ja olleet päälläni ihan joka päivä erilaisten villapaitojen kanssa.  Jaloissa lisäksi jo monta monta vuotta palvelleet lompsu-kenkäni, joiden merkkiä en muista eikä merkkilappunen kovan käytön jälkeen enää erotukaan. Nämä ovat kuitenkin ihan suosikit kun sisälle mahtuu niin villasukat kuin lahkeetkin ja kengät on helpot vetää jalkaan. Mukavuudesta kertoo sekin, että näillä kengillä on lähdetty molemmilla kerroilla synnyttämään.
Kuten aiemmin kerroin, olen tehnyt tehoraivauksen vaatekaapissani. Tuntuu ihanalta, kun kaapissa on ainoastaan vaatteita joita oikeasti käyttää! Ja kun panostaa laatuun tietää vaatteiden kestävän tulevinakin vuosina. Koltut on lajiteltu neljän vuodenajan mukaan ja kun jokaisen kauden päättyessä pakkaa vaatteet pois silmistä ja ottaa uuden kauden "kulmakivet" esille, säilyy uutuuden viehätys. Toki asiaan kuuluu piristykset silloin tällöin ja kenties jokin sen vuoden muotikotkotus.

Kaikki ne henkarissa hyviltä näyttävät nutut jotka eivät ikinä ulkoilutukseen päässeet pistin kiertoon. Kun ikää on 33 tietää jo melko varmuudella mikä leikkaus ei itselle sovi. Ei vaikka tyylistä kuinka tykkäisi.

Tällä hetkellä kaapistani löytyvät näiden merinovillaisten lisäksi mustat tekonahkahousut ja siniset farkut ja tämä kolmen kombo riittää minulle mainiosti talvisäihin(kunhan viimeksi mainittuihin taas mahdun). Hamosista säästin kaappiin yhden mustan paksukankaisen kellohameen, jos joskus kaipaa jotain tyttömäistä. Collegehousuja pitää tietenkin löytyä joka kauden vaatevalikoimasta, koska niitä käytän kotivaatteina.

Talvikauden yläosia voisin esitellä toisella kertaa. Nyt marsipaanimummelia pukemaan ja pulkkaostoksille!

Pysykää siskot lämpiminä!

Bianca**


tiistai 19. tammikuuta 2016

Sitku(vaatehaaveilua)

Vaikka tämä arki pitää tiiviisti ihan tässä hetkessä ja ajatukset aamulla yltävät lähinnä puistoilun jälkeiseen lounastarjontaan olen kova haaveilemaan ja fiilistelemään tulevaisuuden tapahtumia. Tekemään niitä sitten kun suunnitelmia.

Myös vaatehankintojen saralla. Pimeinä iltoina on huvia tuonut vaatteiden suunnittelu, aikakausilehtien ja pinterestin pläräily. Olen kaavaillut mitä pukisin päälleni sitku lähden lähikauppaa tai leikkipuistoa pidemmälle. Tai juuri sinne, koska kauniin takin ei tarvitse tarkoittaa jäätymiskuolemaa.

Joten lähdetäänpä takista. Jokin villakangastakki olisi kiva. Yli polven mittainen jotta eri väriset mekot eivät pilkistele sotimaan kenkien värin kanssa ja riko harmoniaa. Tämä on tarkkaa;) Vyökin pitää olla, koska tykkään naisellisesta mallista. Ja tarpeeksi tilava koko, jotta sinne alle sitten mahtuu vaatekerroksia. Naftit takin hihat ja lepakkohihainen villapaita alla, yyh mikä yhdistelmä. Mukavuus ennen kaikkea! Tällaiset olisivat minun mieleeni.
Zalando, Mint&Berry
Zalando, Kiomi

Zalando, Mint&Berry
Sitten housut. Kaapista löytyy öhöm ehkä hieman liian innokkaan kirppismyynnin ja tyhjennyksen jäljiltä KAHDET housut. Nahkaiset ja farkut. Arvatkaa mahtuuko kummatkaan? No ei mahdu ei. Trikoolinjalla ja tunikoilla on siis menty mutta nyt tekisi mieli vetää ylle jotain skarpimpaa vaikka sitten koossa X. Ensi alkuun cashmere housut olisivat mukavat, mutta mustat farkutkin houkuttaisivat.

Ja jotain sinne takin allekin kai pitäisi laittaa vaikka meidän hissittömän talon portaita ravatessa kauppakassit ja vauva kainalossa toivoisin takin alle pelkän kantoliinan ja imetysliivit. Yhtä kuumissaan on aina Topoliino ja joskus tekisi mieli mesota omaa epämiellyttävää oloa yhtä kovaa:) Ja nyt tulee varmasti too much information, mutta ihan paras tunne on kotiin tullessa heittää kaikki vaatteet ihan alinta kerrastoa lukuunottamatta pois ja viimeistään viilentyä pakkaseen ja jääkaappiin ruokia pakatessa. Mutta sitten takaisin normihetkiin, kun ruumiinlämpö on kohdillaan. Nyt kiehtoo muhkeat paidat ja olkapäiden vilahdukset tähän tyyliin..



Loput kuvat Pinterest
Tällaisia  vaatehaaveiluja tällä kertaa..Toisella kertaa voisin kirjoittaa vaatekaapistani jo löytyvistä lämmikkeistä. Mikä on sinun luottovaatteesi talvella?

Bianca**

torstai 14. tammikuuta 2016

Päivän keitto

Tämä keitto maistui kaikille ja liemi latkittiin viimeistä tippaa myöden. Aineita en mitannut, mutta mittasuhteilla ei liene suuren suurta merkitystä.

Tarvitset:
inkivääriä ainakin 2cm pätkä
valkosipulin kynsi
selleriä
paprikaa
kirsikkatomaatteja
keltasipuli
punaisia linssejä
kasvisliemikuutio

Kierittele ja kuullota pilkotut aineet pannulla öljyssä linssejä ja liemikuutiota lukuunottamatta. Älä ruskista. Lisää linssit, vettä ja kasvisliemikuutio. Anna muhennoksen kiehua n. vartti. Inkivääri valkosipulin kanssa tuo taivaallisen twistin tähän muutoin tavalliseen soppaan.

Ihanaa illan jatkoa! Jee tänään taas VOF (ja niagarat valumaan)

Bianca**

lauantai 9. tammikuuta 2016

Pikkusiskon ristiäiset

Perheen kesken vietetyt ristiäiset ovat onnellisesti ohi. Minua aina jännittää vähänkin viralliset tilaisuudet. Onneksi äitini on konkari kemujen emäntänä ja korvaamaton apu kun pähkäilen etikettien kanssa ja miten ja milloin ja kuinka paljon. Vaikka järjesteltävää riittikin, mikä olisi suloisempi syy juhlaan kuin oman tyttären kaste ja uusi nimi! Tekisi mieli paljastaa nimi täälläkin, mutta kun puntarissa painoi toisenkin mielipide pitäydyn bloginimessä myös pienemmän kohdalla. Kutsuttakoon häntä siis kekseliäästi pikkusiskoksi. Mutta takaisin juhlahumuun..

Kutsut lähtivät matkaan vaaleanpunaisina ja sama väri jatkui juhlavaatetuksessa.
Kotia koristi kaste- ja kahvipöytien lisäksi kukat, pompomit sekä tytöstä teettämäni valokuva runonpätkän kera.


Tunteilin jo kovasti juhlia järjestäessäni, joten delegoin kaikki värssyjen ja psalmien luvut vieraille. Kummipojalleni valitsin luettavaksi ihan häntä ja Topoliinoa ajatellen tällaisen:

Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä,
ei pieni puu vielä myrskyä siedä.
Ole suojana pienelle
suuri puu,
jotta pienellä juuret vahvistuu.

Topoliino puolestaan lausui pikkusiskolleen Hannele Huovin runon Kun on oikein pieni. 

Lahjapöydälle kertyi liikuttavia lahjoja ja illan tullen ihastelin vielä kaikkea vaaleanpunaista:) Pyysin vieraita lisäksi tuomaan jonkin kastepäivästä muistuttavan tuliaisen. Mukavaa, kun kaikki muistivat ja olivat vieläpä kekseliäitä. Saimme uutisia maailmalta, junaliput ristiäisiintulomatkalta sekä tämän päivän top5 biisilistan. Itse sujautin kassiin tänään tyttärelle kirjoittamani kirjeen, kahvipöytää koristaneen vauvatossun sekä lisään pari kuvaa ristiäisistä kunhan ehdin kehittää. Nämä muistot pakataan "aikakapseliin" jonka tyttö saa avata sitten aikuisena.
Kahvipöydässä oli tarjolla pientä perinteistä pasteijoista piirakoihin. Äidin lusikkaleivät pitäisi opetella itsekin tekemään, ovat niin kauniita ja herkullisia. Niistä ei valitettavasti tullut yhtään kuvaa. Prinsessakakku haettiin Marian leipomosta edellisenä päivänä. Vauvatossut tuunasin itse ja Topoliino täytti hempeillä herkuilla.
 

 
Mummuni rakasti aina kaikkea kaunista ja antoi minullekin monta monituista lasienkeliä, vaasia ja koristetta (supisten salaperäisesti <älä ste puhu kellekään> vaikka lahjoikin läheisiä varmasti täysin tasapuolisesti <3). Yksi saamistani lahjoista oli tämä jo vuosikausia varjelemani ruusukynttilä. Mummu ei tytön nimeä ehtinyt kuulla, mutta kaunis kynttilä muistoineen oli läsnä tärkeänä päivänä.
Ja jotta ei menisi ihan itkuksi (itselläni) niin pientä some-parodiaa lopuksi..

Tarjolla oli nimittäin myös ah niin söpöjä (ja instan tukkineita) macaronseja.

Kiitos vielä juhlassa mukana olleille! Te teitte tärkeästä päivästä erityisen <3

Bianca**




keskiviikko 6. tammikuuta 2016

Bowl - kulho

Aupairina työskennellessä Australian mamma kattoi illallisen usein kulhoon, ainekset sektoreittain aseteltuina. Oli jotain vihreää kasvista, lihaa ja nuudelia.  Usein ruoka oli niin tulista, että söin sen kyynelet silmissä mutta hyvää se oli. Tämä muistui mieleeni, kun tänään tuunasimme kulholliset omalle perheelle. Topoliino pesi kasvikset ja otti esille tarvittavat ainekset, Bernard pilkkoi ja paahtoi ja minä surruutin kastikkeen sileäksi.

Tarvitset (n.kolmelle):
1 pieni bataatti
1 pieni parsakaali
1 punasipuli
3 kananmunaa
1 dl kvinoaa
1 prk kidneypapuja
2 tl juustokuminaa
1/2 tl suolaa
1 tl chilijauhetta
3/4 dl rypsiöljyä

Kastike
ruukku minttua
avokado
1 rkl sitruunamehua
1 rkl tahinia
3/4 tl suolaa
ripaus mustapippuria

Keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan. Keitä kananmunat koviksi (n. 9min). Laita uuni kuumenemaan 200asteeseen. Kuori ja kuutioi bataatti ja sipuli pieniksi kuutioiksi, paloittele parsakaalit pieniksi kukinnoiksi. Levitä kaikki ainekset omiin osioihinsa uunipellille. Nopeasti paistuvan parsakaalin voit lisätä pellille n. 10 minuuttia muita myöhemmin. Sekoita mausteet ja suola öljyn joukkoon ja valuta kasvisten päälle. Paahda kasviksia uunissa n. 20min(parsakaalia 10min)), kunnes bataatti on kypsää. Valuta pavut. Tee kastike soseuttamalla kaikki siihen tartvittavat ainekset yhteen. Kokoa kulhot laittamalla sektoreittain kvinoaa, paahdettuja kasviksia, papuja, kananmunan puolikkaat ja kastike.


Enjoy!

Bianca**

maanantai 4. tammikuuta 2016

Aromaterapiaa vauvalle (diy)

Lapset lepäävät päiväunillaan ja minä lataan omia akkujani tässä sohvalla ihanassa auringonpaisteessa! Lämpötila oli sen verran hurja (meidän mittarissa -14) että ulkoilu ei tänään tullut kyseeseen lasten kanssa. Niinpä olemmekin puuhanneet aamupäivän kotosalla. Aamusella aloitimme jäätaiteilun, joiden tuloksia voin kuvailla ja postailla niiden valmistuessa. Aiemmat jääleikit löytyvät täältä klik jos siellä on vaikka joku talvilomalainenkin tekemistä vailla;)

Tällä kertaa kirjoittelen aromaterapiasta. Hauska leikki soveltaa kaikenikäisille. Minulla täällä kolmevuotias isoveli ja kuusiviikkoinen siskonsa. Isompi nauttii niin kovasti vauvan leikittämisestä että halusi ensin osallistua siihen.

Kyselin aluksi kotoa löytyviä hyväntuoksuisia juttuja. Suklaa tuli kuin apteekinhyllyltä (ovela kelmi;) ja pienen miettimisen jälkeen keksi eilen ystävältä saamani ruusun. Sitruuna ja kaneli pääsivät valikoimaan arvoitusten kautta. Kokosimme  ainekset pöydälle ja ryhdyimme odottelemaan vauvan heräämistä. Kuten kaiken ikäisillä lapsilla, on perustarpeet tyydytettävä ennen kuin leikistä voi nauttia. Vauvalla se tarkoittaa maidontäyteistä mahaa, kuivaa vaippaa ja itkutonta olotilaa. Ja niin pääsi Topoliino tuomaan tuoksuja pienen nenän alle..

Tulokset:
Sitruuna aiheutti silmien pörhistelyä, väänteli suutaan ja ilme oli muikea.
Kaneli toi kasvoille inhon ilmeen.
Ruusun hivelyyn vauva nukahti.
Niin ja suklaa..arvatkaa ehtikö se käydä vauvan nenän alla ollenkaan:D

Lopuksi tuoksututin Topoliinolla samat aineet silmät kiinni ja hän valitsi parhaaksi tuoksuksi sitruunan. Topoliinon kanssa olemme leikkineet myös tuoksujen arvaus-leikkiä, jolloin ainekset tulivat täytenä yllätyksenä.
 Nyt kaappaan tuon nukkuvan palleroisen kainaloon. Vauva on unikaverina ihan verraton <3
Mukavaa viikkoa teille!


Bianca**

perjantai 1. tammikuuta 2016

Kaksi lupausta

Vuosi 2015. Viheliäisten kolotusten, kipuilujen ja kramppien vuosi. Levottomien jalkojen ja jäässä olevien aivojen vuosi. Verikokeiden ja jäätävien väsymystilojen vuosi. Aikataulutetun arjen ja stressin vuosi. Ikävän ja menetyksen vuosi. Odotuksen ja valtavan vatsan vuosi. Alkuvuoden valopilkkuna herra hyväntuulen lumiukkosynttärit sekä kesän kohokohtana kaksiviikkoinen maalla mamman hoteissa.

Uusi vuosi alkoi tänään, mutta minulle se on vain numero kalenterissa. Oman puhtaan sivun käänsin jo marraskuun lopulla, kun rakas tyttäremme, tuo pieni marsipaanimummo, saapui luoksemme. Hän vei suurimman osan noista vuoden viisitoista viheliäisyyksistä ja toi tuhansittain hyvää tilalle. Tehden vuodesta viimein merkittävän ja mahtavan vaikka miinuksia mukaan mahtuikin niin paljon.

Eilen olin lasten kanssa yksi niistä porukoista, jotka luovuttivat Kattilahalliin mutkittelevassa jonossa. Kolmevuotiaan mieli oli onneksi helppo huojentaa kahvilalla, mutta ne raketit ne raketit. Ne etukäteen (biiig mistake!!)  kuvaillut ja vouhotetut väriräiskähdykset kutittelivat pienen miehen mielessä. Viimeisiä limonaaditippoja kulautellen ja kahvilan sulkeutuessa kehui hän jaksavansa odottaa pihalla ilotulituksia. Tunnin. Ajan selittäminen lapselle (tai hänelle sen käsittäminen) on yhtä helppoa kuin liisterin naulaus, mutta ajattelin, että selvä - odotetaan. Muutamaa kymmentä alkaako ne kohta kysymystä, erästäkin hippaleikkiä, vaunujahtia, yhtä pubipissaa ja palomiesten ilahduttavaa karkkisadetta myöhemmin odotus (joka itsessään olikin lopulta hauska) palkittiin. Siinä me seisoimme pojan kanssa poski poskea vasten taivaan paukkuessa ja tunsin kuinka pieni sydän pörhisteli onnesta takin alla. Äiti, olipa meillä hieno ilta hän totesi kävellessämme kotia kohtiTyttönen tuuti topattuna vaunuissaan ja päätin pitää tulevanakin vuonna kiinni vaistostani ja sydämen äänestä. Ihan kuin Topoliinokin tekee. Tärkeät jutut eivät riipu kellonajasta, ne saattavat vaatia odottamista ja joskus farssinkin kaltaisia piirteitä. Toisinaan ne näyttäytyvät taivaan täydeltä tuhansille muillekin ihmisille, mutta aika usein näkyvät vain itselle - selväpiirteisinä vaikka silmät kiinni.

Kotona odotti lämpöinen puoliso ja pasta al forno. Vuodesta täytyy tulla hyvä tai sitten putoan korkealta.
Toisen lupaukseni toteutin jo; pulla-aamiainen vuoden ensimmäisen päivän kunniaksi:)

Onnellista Uutta Vuotta 2016 <3

Bianca**