lauantai 27. helmikuuta 2016

Olipa kerran..

Lapsuudenkodissani kerrottiin paljon tarinoita. Isä luki niitä kirjoista ja äiti tarinoi tosielämästä. Todistin usein kuinka tosi oli tarua ihmeellisempää. Tarinan kerronta on minullekin luontaista omien lasteni kanssa. Kerron paljon juttuja ihan omasta päästä, mutta tykkään myös lukea luvun Maukasta ja Väykästä(ihaillen Maukan naisellista taitoa saada aina haluamansa). Täysin uusi maailma avautuikin kun hoksasin lainata Topoliinolle noita pidempiä kirjoja kirjastosta. Enää ei kuultu kaipaa kuvitusta vaikka kyllä se pikkuriikkinen mustavalkoinen piirros vaaditaan aina näytettävän- etenkin iltasatua lukiessa;)

Oma tarinani on edennyt jonkinlaiseen tapahtumien sumaan. Siihen kohtaan Nesbøn Poliisia, kun tekisi mieli ottaa fläppitaulu esille ja kirjata henkilöt ja paikat ylös kun muuten on vaikea saada juonesta tolkkua. Kun tässä hoitaa muuttoa, man's flu:ta ja asunnonmyyntiä, syöttää ja kantaa vauvaa (joka kaiken kukkuraksi köhii kipeänä) ja kuuntelee neljävuotiaan sinänsä suloista selitystä kaiken aikaa alkaa omat aivot olla tippasen tilt. Ja sitten lyö niin tyhjää, että huomaa pukeneensa vauvalle sukkahousut ilman vaippaa(tämän huomattuamme saimme kyllä mahtavat naurut!) ja maksavansa samaa laskua toiseen kertaan. Topoliino puhuu lisäksi loppuosan aloittamistani lauseista kun usein se oma puhe e i v a i n k u l j e. Häkellyttävän hyvin muuten ajatukseni puheeksi pukeekin! Kaipaan aika ajoin abivuonna käyttämiäni ampumakuulokkeita, jotka antoivat täydellisen hiljaisuuden päntätessäni preleihin. Pääni sisäistä surinaa ne eivät tosin taitaisi tällä hetkellä hiljentää. Mutta asioilla on tapana järjestyä. (Onhan?)


Minua auttaa, kun ajattelen elämäni tarinaksi, jota joku toinen kertoo. Kun kuvittelen miltä stressaavat ajat kuulostaisivat osana kokonaista kertomusta, eivät ne enää niin suurilta tunnukaan. Korkeintaan  pieniltä sivujuonilta, suluissa olevilta huomautuksilta josko mainitsemisen arvoisilta alkuunkaan. Sitten ne osaa jotenkin paremmin suhteuttaa oikeassakin elämässä. Ja herraisä, mukaviahan asioita nämä suurimmaksi osaksi ovat! Olen uudesta kodista ihan super iloinen, voisiko muuttohärdelli vain tapahtua sormia napsauttamalla? 
Marsipaanimummelikin tykkää tarinoista ja Topoliino on niiden kertomisessa verraton <3
Bernardin ja Biancan tarina Helsingissä siis jatkuu, mutta seuraavan kerran uudessa osoitteessa:)


Bianca**

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Mamman ja Marsipaanimummon uutuudet

Minä ja Marsipaanimummo saimme mummilta kuvan ihanuudet Espanjan tuliaisina! <3 Toi niin paljon hyvää mieltä tällaisen härdellin keskellä, josta kerron toisella kertaa..

Energiaa uuteen viikkoon! Minä suihkaisen Romancee kaulavaltimoille ja pistän pakastepitsan uuniin..arjen balanssia ;)

Bianca**

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Topoliinon 4v synttärit

Tein esikoiselleni valokuvakirjan syntymäpäivälahjaksi, koska albumien katselu on yksi hänen lempipuuhistaan. Niitä katsotaan yhdessä ja niistä keskustellaan. Eniten häntä yhä kiinnostaa se kuka ihmisistä on kuollut ja kuka elää. Kotimme tauluista tutut Tsoorts Märrison (George Harrison) ja Märilin Monrou  vilisevät vertauskohteina kun poika selvittää kuka kuoli ensin ja kuka oli elossa milloinkin. Myös Aleksis Kivi saatetaan mainita tässä yhteydessä. (älkää kysykö miksi!) Lahja-albumiinsa valitsin vain elossa olevia ihmisiä, josko tuo ankea aihe vähän jo väistyisi:)

Topoliinon syntymäpäiviä juhlittiin eilen. Hän tilasi Mikko-Mallikkaan kirjasta bongaamansa "vekkulihatut" omiinkin juhliinsa joten häthätää vanhasta lahjapaperista sellaiset tein. Vieraita odottelimme jo hyvissä ajoin porraskäytävässä. Muistan omastakin lapsuudesta, kuinka se vieraiden tuloa edeltävä tunne oli kaikista paras!
Poika sai päättää tarjoilut ja ohjelmankin. Toiveiksi tuli ongintaa, puuroesitys(äidin kanssa esitettynä) ja leikkiä. Ohjelma tosin eli sillä saimme yllätysvierailulle Herra Pallopään, joka kirvoitti sellaisen naururemakan että!
Herra Pallopää saavutti suuren suosion

Niin saanko esitellä: Herra Pallopää!!
Tarjoiluksi Topoliino halusi suklaamunia, kakun, popcorneja ja karkkeja. Minä lisäsin pöytään riisipiirakat, pasteijat ja rypäleet.
Vappuhuiskasta saksimani "konfetti" oli helppoa imuroida juhlien jälkeen
Eräs extempore näytelmäkin nähtiin, vessahuumoria kirjaimellisesti. 

Vapise teatterikorkeakoulu
Juhlista jäi tosi hyvä mieli kaikille ja Pikkumummelikin pääsi innokkaiden hoitajien paijattavaksi herättyään juhlien jo lähestyessä loppuaan.  Kiitos kaikille juhliin osallistuneille ja hyvää ystävänpäivää muillekin!<3

Bianca**

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Topoliino on..

Topoliino varttuu viiden yön päästä neljävuotiaaksi. Uuden iän kynnyksellä on mukava taas koota ajatuksiaan omasta lapsestaan. Eihän tämä niin kiinnosta kuin lapsen läheisimpiä, mutta jääpä jotain muistoksi blogiinkin.
Hirmujuttuja kertovan supermiehenkin silmät pyöristyivät aavistuksen kun vein hänet Luonnontieteelliseen museoon:)

Topoliino, tuo tarkkaavainen kuuntelija. Ehdottaa usein että juteltaisiin tai pyytää minua kertomaan vielä kerran siitä kun... (tyypillisesti toiveena on joku lapsuusmuistoistani tai muu hänelle kertomani "hurja" tosielämän tarina.) Keskittyvän kuuntelijan ominaisuutta hän odottaa muiltakin sillä juttua piisaa. Parhaillaan toipuu kovasta flunssasta, ääni yhä kuin raastinrauta mutta puhe ei lakkaa kuin korkeintaan yskänpuuskan ajaksi. Nauttii suunnittelusta ja ennakoinnista ja innostuu siitä mistä me vanhemmatkin. Kirjoittaa listoja salamerkeillään, laskee laskuja ja luikuriakin aika tavalla. Mutta ruokamäärät joita syö ovat totta vaikkei varren perusteella uskoisikaan. Energiaa kuluttaa ahertamalla "Vespansa"(serkun vanha polkupyörä) tai "Lambrettansa"(keinuhevonen) kimpussa kaiken aikaa. Tekee liitäntöjä vanhoilla piuhoilla, ruuvaa mikä vain ruuvattavissa on ja sortteeraa huoneensa verstaaksi. Pitää paponen oikeita työkaluja kuin suuria aarteita ja käyttääkin niitä ihan oikein. Keksii omat leikkinsä, mutta ilahtuu eniten kun äiti lupaa puhua Marcon äänellä (pojan nalle). Juoksee ennen kuin kävelee, hyppää ennen kuin astuu ja esittelee papuaan ylpeänä. Leijonaksikin osaa muuttua, kun tilanne karjuntaa tai ulvontaa vaatii. Äidin lähtö omille asioilleen on yksi tällaisista.

Tunteitaan hän ei pidättele toisessakaan ääripäässä vaan rakastaa pitkäkaulaisen dinon paljon ja haluaa lähettää sydänkortteja lempi-ihmisilleenSiskoaan hän kehuu liian suloiseksi ja toivoo toistakin pikkupalleroista joukkoomme. Äiti on kuin vaaleanpunainen kukka ja mummin ihanuutta ei voita mikäänPieni hurmuri siis kun haluaa olla, väsyneenä viimeinen vaihtoehto kauppakaveriksi. Pieni iso murumurmelini, uhoaja ja utelias kaiken kuullun mieleenpainaja. Sydämellinen suukottaja, selittäjä ja satuja rakastava raksuttaja. Paljon muuta ja enemmän,  mutta jatketaan siitä sisäpiirissä:)

Bianca**

maanantai 1. helmikuuta 2016

Topoliino tag

Blogeissa on kiertänyt boyfriend tag-haaste, missä siis kumppani vastaa kysymyksiin bloggaajasta. Törmäsin ensimmäiseen Saran blogissa ja löysin googlaamalla monta muuta. Niitä on mielenkiintoista lukea! Ehkäpä haastattelen Bernardiakin joku kerta, mutta koska nyt oli Topoliino paikalla muokkasin hieman kysymyksiä ja esitin ne hänelle:)

1.Jos äiti katsoo telkkaria, mitä hän katsoo?
Aikuisten ohjelmia

2.Minkä kastikkeen äiti valitsee pastaansa?
Tomaatti

3.Mikä on äidin inhokkiruoka?
Pölyt

4.Jos mennään ulos ravintolaan syömään, mitä äiti tilaa?
Nepalilaista ruokaa

5.Minkä kokoinen on äidin jalka?
Seittemän

6.Jos äiti keräilisi jotakin mitä se luultavasti olisi?
Mustikoita ja puolukkaa tai karkkia

7.Mitä äiti tykkäisi syödä joka päivä?
Pasta olio parmigiano

8.Minkälaista musiikkia äiti kuuntelee?
Kaunista

9. Minkä väriset silmät äidillä on?
Vihreät

10.Kuka on äidin paras ystävä?
Elina

11.Mitä sellaista äiti tekee mistä sinä et pidä?
Puuron

12.Missä äiti on syntynyt?
Suomessa

13.Jos leipoisit ädiile synttärikakun, millainen se olisi?
Pinkki

14.Mitä äiti tekee mielellään kotona?
Leikkii

15.Mitä äiti osaa erityisen hyvin?
Olla tietokoneella nyt ja tehdä puuroa

16.Mitkä 3asiaa äidillä on aina mukana?
Puhelin, pankkikortti, lompakko, passi, kassi, silmät, vaatteet...

17.Mikä saa äidin ärsyyntymään?
Huutaminen

18.Ketä henkilöä äiti ihailee?
Minua

19.Mikä saa äidin piristymään?
Hali

20. Millainen äiti on äitinä?
Äiti on koti, koska sää oot aina kotona

21.Mitä äidillä on kotona yleensä päällä?
Sukkia, housuja, paitoja, pikkareita

22.Mikä on oudointa mitä äiti tekee?
Mitä tarkoittaa outoa?

Jotain kummallista.
No laittaa ruokaa.


Aurinkoista viikon alkua!

Bianca**