torstai 28. huhtikuuta 2016

Parasta just nyt

Se ei liity suklaaseen eikä sänkyyn. (Nukkumista tietenkin tarkoitin!) Ei se ole konsertti, kokovartalohieronta eikä täydellinen kuva peilissä. Ei raskausuutinen, rantapäivä tai rakastuminen..mutta aika lähellä. Parasta juuri nyt ovat hetket, kun oman esikoisen kanssa menee sukset samaan suuntaan. Ne hetket, kun yhteinen sävel löytyy ja kaikkien mielialaa kuvaa sana kiitollisuus. 

Suhde esikoiseen on ainutlaatuinen. Sen ainutlaatuisuudesta minulla ei ollut hajuakaan ennen toista lasta. Ainutlaatuisen suhteesta tekee monikin asia. Jaettu matka äitiyteen, uuden opetteluun. Jaettu kupla missä oma merkitys sai uuden ulottuvuuden. Missä yhtäkkiä toisen ihmisen merkitys oli niin suuri että melkein sattui. Missä kaikui kaikki äänet, pienimmätkin pyynnöt, hennoimmat toiveet ja heiveröisimmät henkäykset. Ja tokihan niihin vastasi, suurella rakkaudella ja samantien. 

Lapselleni minulla ei ole odotuksia(kunhan siitä ei tule roikale), mutta luonto puskee minut olemaan lapseni odotusten mittainen. Ja voin kertoa, että esikoislapsen odotukset ovat jotain! Hänellä kun on vielä selvä muistikuva tuosta kuplasta niin miksipä tyytyä vähempään. Läheisyys lapseen huumaa ja siitä tunteesta tahtoo äitinä pitää kiinni. Ja tässä kai se vanhemman vaikein tehtävä tulee; kestää ne tunteet jotka kamppailevat läheisyyttä vastaan. Sietää lapsen mielipaha kun on itse sen aiheuttaja ja niiden rajojen asettaja. Sietää sivaltavat sanat ja kylmyys kun se riidan keskellä kumpuaa omastakin rinnasta. Luottaa että lapsi kestää ja että sen rakkaus kestää. Vaikka sorruin kiukuttelemaan neljävuotiasta vastaan ja lähdin ovet paukkuen tulilieskat silmissä. 
Raastavat riidat vetävät niin syviin onkaloihin sisimmässä ettei niistä edes tiennyt. Ja siinä missä itse on käynyt läpi tunnehelvetin ja kaikki pelot, toinen tahtoo yhä vain piknikkiä jääkylmällä patiolla. 

Pienten ihmisten kanssa ollaan isojen asioiden äärellä. Ne mittasuhteet mullistavat maailman, äidin maailman. Ja mullistus on merkittävin ensimmäisen kohdalla. Toinen lapsi ei mene siinä sivussa. Ei todellakaan. Toisen lapsen tullessa vain on äiti jo ollut, elänyt ja tottunut. Rooli ja rutiinit juurtuneet. Oma aika jo menetetty ja saatu takaisin, vanha suhdekuvio sälytetty ja korjattu. Tunnemylläkkään tainnutettu ja sieltä tempastu takaisin tähän päivään. Been there done that. Tämä ei ole rakkausraportti tai tärkeysjärjestystilasto. Marsipaanimummo on samansuuruisen paikan pehmittänyt sydämessäni.
Esikoisen kasvu isoveljeksi tässä vain tekee kipeää.  Enkä tiedä kumpi meistä on vahvemman särkylääkkeen tarpeessa.


Eli merenpohjassa meritähti, tuhat tonnia vettä yllä - minä jaksan kyllä! On terveet sakarat, litteät pakarat ja paineenkestävät kakarat! -Kirsi Kunnas

Bianca**

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Viikonloppuna...

Viikonloppuna löytyivät varpaat ja kaksi valkoista hampaanalkua alaleuasta. Viikonloppuun mahtui Voice of Finlandin finaali, vierailu Hämeenkylän kartanossa sekä viisikuisen Mummelin neuvolatarkastus. Viikonloppuna otettiin varaslähtö vappuun simasiemauksin, edistysaskel pienimmän unirytmissä ja valokuvia enemmän kuin koskaan. Kartanovisiitti oli säiden ja Mummelin simahdusten suhteen hyviä ajoituksia täys. Ehdin nauttia rauhassa ihanasta brunssista ja pihamaalla auringosta ja kotiin kelpasi kurvata jäätävän räntäsateen vihmoessa auton puskuriin.

Lauantaina loihdittiin lastenhuoneen seinille viihtyisyyttä, Lambretan (entinen keinuhevonen:) moottoriin lisäosia sekä Lidlin antimista kelpo lounas. Lamputkin pääsivät kattoon, lampetit vielä lepäävät senkin päällä koukkuja kaivaten. Pyhänä pidin aika monta puhuttelua, piiskasin mattoja ja itseäni lenkkipolulla. Maltoin mieleni marketin karkkihyllyn kohdalla, mietin maapallon kuormittumista ja maksoin laskuja. Parasta oli kun sain siskon perheineen vierailulle <3 Topoliino on näistä lempi-ihmisistä aina ihan pähkinöinä ja minusta on mahtavaa  ruotia läpi viimeaikaiset aiheet, tulevat tapahtumat ja nauraa prekottaa kahvikuppien kera.








Ei anneta takatalven tai hyytävän ilman madaltaa mieltä eihän? Kyllä se kevätsää sieltä taas palaa, toivottavasti jo ensi viikolla:)


Bianca**





keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Muutoksia

Se käsi ylös joka päiväuni/kerhoaikaan etsiytyy herkkukaappiin! Minulla nousee molemmat! Vaikka tiedän kuulostavani rikkinäiseltä levyltä niin yrityksen puutteesta minua ei voi syyttää! Tässä jälleen muutamia muutoksia kokeiluun:

Juo vaikka vettä se kaksituntinen, jolloin lapset ovat pois silmistä. Kaksi tuntia pystyy kuka vain hillitsemään itsensä, eikös? Kun vain päättää ja katkaisee huonon tavan. Kippasin pojan kerhoon ja pienempi pötköttää patiolla päiväuniaan. Tässä neljännen vesilasini kanssa istuessa tuntuu olo paljon tehokkaammalta kuin jotain sokerista järsittyäni. Ja ajatelkaa miten se vaikuttaa jo viikossa, entä kuukaudessa! Vain päiväuniaika, you can do it! Illalla on toinen koettelemus, mutta babysteps..

Tee vauvalla maastavetoja, kun hän on seurankipeä, mutta omat ajatuksesi haikailisivat helmetin ilmaislehtiin. Siis äidille haaraseisonta, vauva poikittain käsivarsille ja ylös alas ylös alas selkä suorana. Vauva saa ansaitsemansa huomion, äiti kiinteytyy.  Win win!

Iltarumba vaatii aina palkinnon. Ota suihku/sauna ensihätään ja mene  sinne heti kun lapset nukahtavat. Saunatuoreena suklaan syöminen ei enää houkuta niin kamalasti. Ja sitten sen sisustuslehden pariin kaikessa rauhassa:)
Kalorittomat kakut kuten ajan henkeen kuuluu..

Bianca**

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Viikonloppuna..

Viikonlopun vietto alkaa yleensä perhekahvilasta, minne suuntaan lasten kanssa pian aamupalan jälkeen. Topoliino tietää siellä aina tarjottavan jotain hyvää ja itse pääsen pulisemaan muiden äitien kanssa kahvikupposen (jo sen kolmannen :O) äärellä. Perhekahvilassa Marsipaanimummeli ihmettelee ikätovereitaan matolla köllötellen ja tapittaa kilpaa kanssasiskojen kanssa. Viimeksi lasten ilona oli myös ihkaoikeita marsuja ja pupuja, joille poika pääsi antamaan nenäpusuja. Ala-asteella ollessani meillä oli kerran eläinpäivä ja luokkakaveri toi marsunsa kouluun. Hän varoitti että marsun nostaminen selälleen on hengenvaarallista. Minä sitten tunnollisena tyttönä visusti huolehdin, että otus pysyy sylissäni eikä karkaa selkääni. Monta muutakin tosielämän hölmöläistarinaa olisi kerrottavana mutta niistä toisella kertaa..
Vaikka minulla usein arki-iltaisinkin on mahdollisuus mennä ja tehdä omia juttuja niihin yleensä virittäydyn vasta viikonloppuisin. Toisin sanoen hankin lähtöä tai tekemistä koko viikon ja sitten lauantaihin mennessä olen jahkailuni jahkaillut. Joskus aika kuluu läppäri sylissä blogitekstiä näpytellen, maljakoita mallaten tai vedän lenkkitossut jalkaan ja juoksen lähimetsään. No tuo viimeinen nyt vain kuulosti hyvältä, todellisuudessa se on tapahtunut vain kerran täällä syrjemmällä asuessamme. Mutta kunhan ilmat tästä lämpenevät tarkenee kuntoilukärpänenkin varmasti lentää puraisemaan.

Viikonloppuun kuuluu tietenkin myös saunominen! Marsipaanimummeli oli mukana menossa viime kerralla ja nautti leudonlämpöisestä huoneesta, palelevainen kun on. Topoliino tykkää tysevämmistäkin löylyistä kovasti eikä häntä tahdo saada saunasta pois millään.
Viikonloppuna lähdetään myös lähimarkettiin tekemään isommat ruokaostokset. Olkoonkin kuinka tavallista tahansa niin minulle se on yksi viikon kohokohdista. Minusta on ihanaa miettiä tulevan viikon reseptejä ja järjestellä keittiön kaappeihin tarvitsemani ainekset odottamaan.  Ruokaostosten yhteydessä voi jälleen kerran myös kuvitella aloittavansa täysin terveellinen elämä, ruokakaupassahan ne päätökset tehdään. No, ei alkanut sokerittomuus vielä tällä viikolla kun kärryyn sujahti irkkaripussi..Täytetyt ruokavarastot tuovat myös jotenkin turvallisuuden tunnetta ja onhan se syöminen vaan iloinen asia.
Ruokahalua kasvatimme haravointihommilla. Topoliinolle onkin hankittava oma harava sillä hänen haravavuoronsa kesti aina tuskallisen pitkään. Ei siinä etteikö hän tulosta olisi saanut hienosti aikaan. Päinvastoin. Mutta kun minuakin houkutti homma. Haravointi on ehkä mieluisin liikuntamuoto mitä tiedän!

Tällä viikolla luvassa ainakin valoa, kun sähkömies tulee kiinnittämään loput lamput korkeuksiin. Sääennusteiden mukaan luonnonvaloa ei suuremmin ole tiedossa..mutta tunnelmoidaan sadetta ja synkkyyttä kynttilöin(ja niiden irkkareiden kera;)

Pus ja Moi! Hyvää viikkoa kaikille!

Bianca**




keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Huojennusta ja huminaa metsässä

Topoliini halusi viedä minut leikkipuistosta vielä metsään ja esitellä paikan minne he yhdessä kerholaistenkin kanssa kerran retkellä suuntasivat. Pojanviikari vipelsi edellä ja minä vaunuja lykäten perässä.  Siinä on ensin pienten lasten leikkipaikka ja sitten isojen lasten. Ja niin kuljimme päiväkodin ohi missä tosiaan oli ensin pienten piha ja hieman etäämpänä leikkivät eskari-ikäiset. Sitten tuonne ylös ja kohta siinä tulee postiluukut. Ohitimme yli kaksikymmentä vieritysten olevaa postilaatikkoa ja jokaisen numero lueteltiin. Nyt tuota polkua tuonne ylös ja siinä on iso kaatunut puu missä leikittiin lohikäärmettä. Ja niin oltiin kohta perillä.

Poika on viime ajat osoittanut tyypillisiä mustasukkaisuuden merkkejä. Siis vängännyt vastaan i h a n joka asiassa, saanut hepulin vanhoista tutuista rutiineista ja hakenut minun huomiota erinäisillä tempauksilla. Tässä taannoin totesi nukkuneensa pitkällä naamalla koko yön eikä mikään ihme kun iltarutiinit olivat kaikkea muuta kuin sopuisat. Syy pitkään eli möksähtäneeseen naamaan on mikä milloinkin, mutta huolestuneempi olisin jos uusi perheenjäsen ei mitään muutosta neljävuotiaassa aiheuttaisi. Mummelia kohtaan Topoliino on esimerkillinen ja huomaavainen. Minun hermoriekaleita tässä vain koetellaan. 

Ulkosalla helpottaa. Tietenkin, kun "ongelma" on pakattu vaunuihin ja äidin silmät ehtivät vanhaan malliin seurata sadannen jättiloikan tai supermiehen spurtin;) Täytyy sanoa, että tärkeitä hetkiä nämä  minullekin ovat. Kun voin sovussa jutella ja olla lapseni kanssa ilman että mumisen mielessäni kaikki maailman kirosanat. Ulkoiluun meillä onkin ihan uudenlaiset puitteet. On metsää ja peltoa, on oma piha ja iso leikkipuistokin härveleineen lähellä. Me arvostamme!






Kaikki tämän postauksen kuvat otti Topoliino kännykälläni kivien ja kantojen päällä taiteillen ja kyykyssä kyhjötellen. Minusta niistä tuli tosi hienoja:)

Bianca**

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Äidin vanhat



Kaiken tämän konmari-vouhotuksen keskellä on aika ihanaa, että omat vanhempani ovat säästäneet näitä retroleluja ja vauvajuttuja omasta lapsuudestani! Tuskin huutavat muovihärpäkkeet JOY:ta mummin mielessä, mutta suurta iloa ne tuottavat tämän päivän retroilijaäidille ja innoissaan oli Marsipaanimummelikin :) 

Mitä tavaramuistoja teillä on jäljellä lapsuudesta?


Bianca**

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Yllätys

Kun hankkii talvella pihan on se keväällä yllätyksiä täys. Valkoisten kinosten vielä peittäessä maata saatoin jo tunnistaa omenapuut ja syreenit. No se ei ollut kovin vaikeaa puihin kiinnitettyjen nimilappujen vuoksi :D Loput ovatkin minulle mysteeri. Sukuni vanhemmat naiset ovat kaikki järjestäen taitavia viherpeukaloita. Itse olen pitänyt hengissä ainoastaan kaktuksen sekä rönsyliljan.  Mehikasvitkin olen onnistunut tappamaan. Kasvien tuntemus minulla on todella heikkoa eikä istutus/kylvöhommista ole lainkaan kokemusta. Pihamme on hyvin pieni, mutta yhtä ja toista siellä kuitenkin kasvaa.
Jos lukijoissa on joku tietävämpi puutarhuri niin vinkkejä kuvien kasveihin liittyen voi mieluusti antaa kommenttikenttään :)  Tiedätkö mikä on laji ja miten sitä hoidetaan?


Näitä kasvaa muutamana ryppäänä ja ensimmäiset kukat havaitsin jo maaliskuussa

Näitä on sinisiä ja vaaleanpunaisia. Nostivat päänsä huhtikuussa.

Onko tämä rikkaruoho?

Pihaa ympäröivässä pensasaidassa roikkui pari punaista terttua! Saako syödä?

Entäs tämä luppakorvainen kasvi? Samaa lajia lienee nuo punaiset..?

Öö, nokkonen?

Toinen lehti rouskutettu poikki, toinen vielä kasvaa jykevänä keskellä pihamaata..

Ajattelin, että sieni, mutta ei ehkä sittenkään. Vieressä ruusunnupun näköisiä, joita en ennättänyt tutkia tarkemmin..


Ja viimeisenä bonustehtävä. Mikä tämä on? Pihaltamme niitä löytyy kaksi!

Aurinkoista viikonloppua!



Bianca**

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Tästä tulee hyvä päivä

Tänä aamuna sain taas tärkeän muistutuksen, kuinka pienellä viitsimisellä on valtava vaikutus hyvinvointiin. Ota mallia, lupaan että päivästäsi tulee hyvä. Ei se näillä ohjeilla ainakaan huonommaksi muutu. 

Käy metsässä. Kävele pellon laitaa. Etsi edes puistikko minne ei näy autoja. Pala luontoa. Hengästy ja hengitä syvään.  Voit juosta lyhtypylväiden välin, tehdä 20 kyykkyä tai hyppiä putkeen grande jeté:itä metsätietä pitkin niin kuin minä. Jos joku tunsi maanjäristyksen kaltaista tantereen töminää näki tuollaisen sulavalinjaisen gasellin aamutuimaan niin se olin minä.

Kuori itsesi tai vähintään kätesi ja jalkateräsi hienosokeri-kookosöljyseoksella. Rentoudu saunassa/suihkussa ihan hiljaa yksinäsi tai ota löylyseuraksi positiivinen papupata kuten minä tein.

Leikkaa ja lakkaa varpaankynnet.

Ehkä hyvä fiilis jo kumpuaa tässä vaiheessa. Katso peiliin ja hymyile :)

Kukat ja halaus kirsikoina kakun päällä:)

Lisää kliseisiä hyvän mielen vinkkejä voit lukea vaikka täältä!


Aurinkoista päivää,
Bianca**