maanantai 30. toukokuuta 2016

Viikonloppuna..ja viikolla

Viikonloppuna vihastuin erään viikarin omatoimisesta aamukuuden maalausprojektista (voihan kalustemaali!!) ja sain kylään kultaisen ja kauan odotetun kolmikon. Yöllä pitelin välein Fossumia ja välein flunssaista Mummelia kun unelle ei annettu sijaa. Ruokapuoli, joka sen paremman mielen yleensä kaivaa esille sairastelun keskellä käsitti pitsaa, kalapuikkoja ja pakkasteemaan sopien jäätelöä joka välissä. Eikä tullut niistä parempi mieli ei. Soitin sydänystävälle, sättäsin toiselle ja suolsin samaa valitusvirttä siskollekin. Ja avautuminen auttoi - siivosin kodin, kastelin kasvit ja Kayla Itsinesin ohjeilla treenasin puoli tuntia. Sauna päälle ja avot!

Ikeareissu ja kehykset peruuntuivat taas kun kuskikin sairastui, mutta onpahan jotain kivaa tällekin viikolle. Tosin Topoliino tuntuu sairastuvan samaan tautiin kuin siskonsa. Kuume ja valuva nenä ovat vain jotain niin outoa tällaisena hellepäivänä!

Ilta-aurinko paistaa ihanasti keittiöön, ovesta tulvii suloinen syreenin tuoksu ja Mummeli höröttää isänsä käsissä "rakettina" suu ammollaan. Ja vetiset silmät sirkuttaen, raukka! Topoliinon huoneessa puolestaan vaikeroidaan jo siihen malliin, että nyt taitaa olla parasta ryhtyä kuumentamaan höyrytysvettä ja siirtää tämän postaaminen myöhäisemmäksi. Voi näitä mussuja <3

Tsemppiä viikkoon!

Bianca**

torstai 26. toukokuuta 2016

Huoneesta olohuone

Huoneessa oli alunperin sitruunakuvioiset tapetit, jotka sinänsä miellyttivät silmää mutta olivat huonossa jamassa. Myös lattialistat olivat paikoitellen pois ja ikkunalistat puolestaan turhaa tilantuntua pois viemässä. Tykkäsin, kuinka isoista ikkunoista tulvi valoa ja näkyi pihan vihreys. Tai muuttohetkellä luminen maa.
Huone kirkastui entisestään, kun seinät ja ikkunanpielet saivat valkoisen peitteen ja paneelit ikkunoiden yltä poistettiin. Mummun vanha pöytäryhmä asettui taloksi ihan ensimmäisenä.
 Perheemme muutti sisään ja ensimmäisen yön nukuimme sohvalla koko nelihenkinen sakki!! Itsehän nukun kuin tukki ja sopeudun vaikka minkälaiseen yösijaan, mutta voi sitä äijien ähinän määrää! Vielä kun ensimmäiseksi aamulla lyö päänsä (kymmenettä kertaa) liian alhaalla olevaan lamppuun(jonka vaimo on haluamalla halunnut asennettavan eikä sitä itse irti heti saatu), voin kertoa että töihin lähtenyt mies ei ollut hyvällä päällä..
 Mutta mukavaa oli tulla takaisin kotiin, kun samainen vaimo oli riuskoin ottein purkanut perheen muuttolaatikot ja järjestänyt tavarat paikoilleen. Tämä oli mahdollista lähinnä Mummelin helppouden ja hänen suuren unimäärän vuoksi. Topoliino oli purkamisessa hyvänä apuna ja hoiti tavarat ojoon omassa huoneessaan.
Sitten löytyi Torista tämä minulle niin mieluinen retrokirjahylly ja se sopi tuolle seinälle kuin nenä päähän. Onneksi mies ihastui siihen myös ja sai rakkaat vinyylinsä ja soittimensa esille.
Oikean kokoinen lamppukin pääsi vihdoin kattoon ja Australiasta nappaamani kuva palmuista talteen seinälle hätäteipein. Matto lähti rullalle kesähiekkojen tieltä ja päätyikin lopulta toiseen huoneeseen.
Olkkarin pöytä löytyi käytettynä ja nyt alkoi minulle iskeä värin kaipuu kaiken puisen ja mustan keskellä.
Pinkki viltti ja värikkäät tyynyt toivat helpotusta ensi hätään. 
 Helppohoitoisen maton kotiutti mies K-raudan alennuslaarista. Sopii sisä- ja ulkokäyttöön ja tuo piparkakkukuvio osui ja upposi minuun.
Pihan syreenistä nappasin yhden oksan sisälle sulostuttamaan tuoksullaan. Tauluja seinä vielä kaipaa ja kehykset tuolle jo olemassa olevalle julisteelle. Joka muuten on kokonsa puolesta hieman hankala, kun mitat ovat 81x58cm..Valmiita kehyksiä ei taida saada..? Mieli halajaa myös amppelikasvia oikeaan nurkkaan.

Todellisuudessahan tuossa maton edessä on päivisin aina vaaleanpunainen pupupeitto, vauvaleluja, Mummelin makuupussi ja sitteri. Topoliino osaa ja pitää lelunsa omassa huoneessaan ja siellä me paljon puuhaammekin, mutta käytännöllisyyden vuoksi on vain helpompaa pitää olkkarissa jokin tukikohta pienimmälle mihin hänet laskea ja viihdykkeet joita hän voi kaluta ja mäiskiä ruoanlaiton sun muun ajan:D Tällä kertaa siis siloiteltuja kuvia, joista elämä rajattu viimeisimmissä pois ja sisustus saa olla keskiössä:)

Bianca**

tiistai 24. toukokuuta 2016

Lipaston tuunaus

Makuuhuoneemme kaipasi henkaripaikkoja, sillä niitä ei ollut lainkaan. Lupasin luovuttaa rekin tieltä vaatekaappipuoliskoni yläosan, mutta lisätilaksi oli saatava jotain. Torista löytyi sitten kolmellakympillä(!) tämä Ikean massiivipuinen hemnes- lipasto, mutta väärän värisenä. Koska hyllykkö kuitenkin muuten miellytti silmää, hinta oli enemmän kuin passeli ja huonekalu hyödyllinen säilytysratkaisu päädyin maalaushommiin. Ensin pinta hiekkapaperilla sileäksi ja sitten valkoista vedellä ohennettua huonekalumaalia pintaan.

Ennen:
Kuva tori.fi:n myynti-ilmoituksesta

Pinta hiottiin hienolla hiekkapaperilla
Painava hylly käsiteltiin sisällä, laatikot puuhasimme patiolla valmiiksi.
Jälkeen:
Housut, hameet ja shortsit mahtuivat kaikki kahteen ensimmäiseen riviin!

Lipasto vetää paljon sisäänsä, muttei vielä paljoa lattiatilaa
Tupsut vetimiin seuraavaksi hakusessa

Tämä hyllykkö on siitäkin hyvä, että sen päälle ei pienet sormet yllä. Ei edes neljävuotiaan Topoliinon, joten omat asetelmani eivät saa lisäyksiä skootterinosista tai työkaluista;) Myyntikuva hämäsi minua sen verran, että lipaston löydettyä meille kotiin kauhistuin ensin sen suurta kokoa vaikka mitat olivat tiedossa. Mutta silmä tottui ja sisään mahtuu mahtava määrä tavaraa, kampaus/meikkivälineitä ja vaatetta. Etenkin noin konmarimaisesti rullattuna:) Ja koska huonekalu ei vie paljoa lattiatilaa mahtuu lipaston ohi kulkemaan vaivatta.
Päälle mallailin eri peilejä, kumpi teistä sopii paremmin? 

Bianca**



sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Puolivuotias Marsipaanimummo





Meidän pimatsu, pehmoinen Marsipaanimummeli on puoli vuotta vanha! Hän suhtautuu elämään leppoisasti, mutta ruokarauhastaan on ehdoton. Isoveli kirvoittaa kovimmat käkätykset ja nenän puhdistus puolestaan kovimmat porut. Istuu töröttää jo melkolailla messevästi ilman tukea, nostelee peppuaan mahallaan ja kurkottelee kaikkea. Hänellä on ruoka-aikaan puhtaan pöydän taktiikka ja viimeksi raivasi lattialle rucolalaatikon. Soseita tämä siro neitonen ei suuria määriä syö, mutta maistelee kyllä kaikkea. Mummeli nukahtaa mieluiten mahalleen selkänsä silitykseen ja on auvoisen onnellinen aina nukahtamisen aikaan. Päiväsaikaan päristelee suu tötteröllä ja peilaa itseään ihastuneena. Pieni pompula, silmillään sirkuttava suloisuus. Niin kuin jokaisen oma vauva on <3

Bianca**

Viikonloppuna...



Vanha kunnon omenahyve vaniljakastikkeella toimii aina
Lipasto in the making
Ystävän tuoma istuinsuoja on ihana!




Välipalaksi Topoliino toivoo aina hedelmälautasta, patiolla syötynä, säällä kuin säällä.


Joku on kyllä näemmä aloittanut pölyjen pyyhinnän, mutta jäänyt homma vähän kesken..

Mummeli treenaa kuningattaren tervehdystä..vielä kun oppii mikä raaja


Tämä collegemekko on päällä aina kun ei pesussa

Viikonloppuna jatkettiin siitä mihin edellisellä helleaallolla jäätiin. Paistattelua patiolla ja puutarhahommia pihalasit päässä. Juuh, näitä kärpäslätkiä en kehtaa kaupungin kaduille ylle pukea, mutta omalla pihalla menevät aurinkosuojana. Olimme lasten kanssa kolmistaan koko viikonlopun, mutta sentään yksi italiaano omistajineen tuli meitä viihdyttämään lauantaina. Topoliinolle iskikin kova koirakuume ja tulevalle haavelemmikille päätti nimeksi Teko. Koiraa meille tuskin tulee, sillä minä en niitä osaa hoitaa, mutta kylään noita karvakavereita on ihanaa saada! Ja tietenkin heidän omistajansa!<3  PilasimmeTuunasimme ystäväni kanssa yhden Torista hankkimani lipaston ja vaikka lopputuloksesta louskutimme yhtä sun toista vitsiä, niin kyllä se kuitenkin silmää miellyttää. Laitan lipastosta myöhemmin ihan oman postauksen.

Sunnuntaina oli suloista saada perhe taas koolle. Minä huhkin punaisena puolen tunnin bikinibody-jumpan, biletin Antti Tuiskun tahtiin (sata salamaa aah on Topoliinon tämän hetkinen suosikki) ja sain selkääni rusketusrajat. Marsipaanimummelille tuli mittariin puoli vuotta ja parin päivän soselakon jälkeen mussutti merkkipäivänsä kunniaksi puolikkaan banaanin.

Nyt iltapalaa ja ideointia ensi viikolle. Mitäs teillä on suunnitelmissa?

Bianca**



torstai 19. toukokuuta 2016

Onko kotiäitiys kivaa?

Onko kotiäitiys kivaa? Jos kysytte puoli kahdeksan aikaan illalla, vastaus tulee todennäköisesti väsyneellä äänellä, hieman alavireisesti tai sitten minut löytää lukkojen takaa koko lapsikaksikkoa vältellen. Ei toki päivittäin. Mutta silloin on se viimeinen ponnistus kuin synnytyssalissa konsanaan, kun on enää puoli tuntia palkintoon mutta voimat on ihan lopussa. Tässä palkinnolla tarkoitetaan vaakatasoa ja hiljaisuutta. Hassua on se, että kun sitä hiljaisuutta on sitten puoli tuntia kuunnellut, alkaa pulputus puolisolle kuinka Topoliino teki sitä ja Marsipaanimummo oppi tätä ja sitten se oli hauska kun ja vähänkö ne oli söpöjä kun ja oisitpa nähnyt kun ja vitsit mää nauroin kun ja .. Ja siitä päästäänkin siis päiväsaikaan, jolloin kysyttäessä vastaisin että hell yeah!!






Onpa onpa hyvä tässä 
meidän pikku elämässä
onpa onpa onnellista
matka tehty unelmista
(ja rikkoutuneesta pyykkikoneesta, autonlasimaksusta ja noidannuolesta..)

Pus,
Bianca**

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Viikonloppuna...

Viikonloppua vietimme kolmistaan, sillä Topoliino oli vanhempieni kanssa mökkeilemässä. Meillä oli suunnitelmissa lähteä ajelulle Porvooseen tai johonkin, kun Topoliinolle se autossa istuminen ei niin ratkiriemukasta ole, (ja itselläni kipeytyy niskat siitä taaksepäin kääntyilystä) mutta eipä tuo auto ehtinytkään korjaamolta joten ihan kotosalla oltiin. Tähän on tultu - ilman autoa ei tee elettäkään. Ei vaan ensi viikolla sitten sitäkin enemmän, kun pojan kanssa kurvataan bussilla sinne tänne. Se uusi saarikin olisi mukavaa katsastaa, Vallisaari meinaan.

Yhden vauvelin kanssa aikaa tuntuu riittävän vaikka mihin ja päiväuniinkin on mahdollisuus jos malttaisi. Mutta ei meinaa malttaa, kun sisustushommelit saavat aikaan levottomat kädet ja hyrräävän mielen.

Viikonloppuna iski myös jokin tarmonpuuska ja kävin uudestaan Kayla Itsinesin ohjelman kimppuun.  Kolmisen vuotta sitten tilasin sen jonkin ilmais/aloituspaketin ja päädyin sitten kuitenkin treenailemaan ihan omia liikkeitäni. Kirjasen pariin en päätynyt nytkään, mutta googlasin tuon jumppagurun ohjeita noudattavia treenivideoita ja tein sitten youtuben avustuksella 30minuutin ohjelman(<--KLIK tuolta sporttimimmiltä näytti löytyvän seuraavankin treenin ohjaus, joten taidan jatkaa hänen matkassaan.) Melkein tuntihan siihen hurahti, kun tuon tuosta pyörrytti, oksetti tai tärisytti liikaa. Rankkaa hommaa, niin kuin liikunta nyt aina alkuun on. Nämä lyhyet treenit ovat kuitenkin aina olleet mun juttu ja nykyään kun saliakaan ei ole parin korttelin päässä on kotijumppa oiva vaihtoehto äiti-ihmiselle. Jumpan jälkeen maistui terveellinen salaatti joka kompensoi aiempaa karamelliähkyä..(kiitos vain tuliaisista ystävälle:) )
Mummeli aloitti aktiivisen kierimisen ja nostelee peppuaan siihen malliin mahallaan ollessaan, että jokailtainen vauvahierontatraditiokaan ei ole enää mikään hiljainen pötköttelyhetki. Hän sai viikonloppuna myös vauvaseuraa, kun ystäväni poikkesi lapsineen kylässä<3 Pikkuneitoset ovat saapuneet maailmaan vain päivän ikäerolla ja melko samankokoisia tylleröitä olivatkin. Huomenna Mummelin "filmitähtenä" olo loppuu tai huomion määrä ainakin puolittuu, kun saamme Topoliinon takaisin kotiin.

Mukavaa vaihtelua tällainen hiljaiselo, mutta on kyllä ihanaa saada pesue taas yhteen! Ja leivänmurusia on pöydillä, uusi vessapaperi laittamatta telineeseen ja eteisen kengätkin sikin sokin kun mun pikkuapulainen ei ole kotona näitä (oma-alotteisia huom!) tehtäviään suorittamassa :) <3

Hyvää yötä ja huomenta  ja uutta viikkoa!

Bianca**

perjantai 13. toukokuuta 2016

Kun sanon puu puu puu

Kun sanon puu puu puu suu suipistuu
Kun sanon pää pää pää se leviää
Kun sanon pöö pöö pöö on töttöröö
Kun sanon pee pee pee
suu hymyilee

Syreeni
Omenapuu
Kirsikkapuu
Pihapuita katsellessa suu hymyilee :)

Bianca**

torstai 12. toukokuuta 2016

Diy koruteline ja Mummelin kuulumisia






Päiväuniaikaan yritin väsätä vanhasta henkarista pilveä ja kiinnittää siihen valosarjan pinterestin innoittamana. No susihan siitä tuli, joten ripustin tekeleeseen vaihtoehtoisesti Mummelin ensimmäiset kaulaketjut ja näin se toimii ihan söpönä korutelineenä.
Pieni pehmonellani on pian jo puolivuotias! Vielä eletään rauhallisia viikkoja kun toinen vasta viittilöi itseään akselin ympäri eikä liioin tuskaile taitamattomuuttaan eteenpäin menossa. Tarttuu tuttiin tomerasti ja hamuaa kaiken muunkin suuhunsa mihin vain yltää.  Hampaita on alhaalla kaksi ja raajoja ylhäällä neljä kun räpiköi vimmatusti mahallaan. Kova keimailemaan ja pörhistelee silmillään eritoten kun saa paponen huomion. Tykkää istuma-asennosta tuettuna ja vaunuissa ollessaan pitelee aisan sivusta ja pönöttää kuin pieni emäntä maisemia katsellen. Vauvan ryhtiä ei voi muuta kuin ihailla! Marsipaanimummeli hurmaa hymyllä ja hyväntuulisuudellaan koko meidän perheen <3

Bianca**