maanantai 30. toukokuuta 2016

Viikonloppuna..ja viikolla

Viikonloppuna vihastuin erään viikarin omatoimisesta aamukuuden maalausprojektista (voihan kalustemaali!!) ja sain kylään kultaisen ja kauan odotetun kolmikon. Yöllä pitelin välein Fossumia ja välein flunssaista Mummelia kun unelle ei annettu sijaa. Ruokapuoli, joka sen paremman mielen yleensä kaivaa esille sairastelun keskellä käsitti pitsaa, kalapuikkoja ja pakkasteemaan sopien jäätelöä joka välissä. Eikä tullut niistä parempi mieli ei. Soitin sydänystävälle, sättäsin toiselle ja suolsin samaa valitusvirttä siskollekin. Ja avautuminen auttoi - siivosin kodin, kastelin kasvit ja Kayla Itsinesin ohjeilla treenasin puoli tuntia. Sauna päälle ja avot!

Ikeareissu ja kehykset peruuntuivat taas kun kuskikin sairastui, mutta onpahan jotain kivaa tällekin viikolle. Tosin Topoliino tuntuu sairastuvan samaan tautiin kuin siskonsa. Kuume ja valuva nenä ovat vain jotain niin outoa tällaisena hellepäivänä!

Ilta-aurinko paistaa ihanasti keittiöön, ovesta tulvii suloinen syreenin tuoksu ja Mummeli höröttää isänsä käsissä "rakettina" suu ammollaan. Ja vetiset silmät sirkuttaen, raukka! Topoliinon huoneessa puolestaan vaikeroidaan jo siihen malliin, että nyt taitaa olla parasta ryhtyä kuumentamaan höyrytysvettä ja siirtää tämän postaaminen myöhäisemmäksi. Voi näitä mussuja <3

Tsemppiä viikkoon!

Bianca**

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Puolivuotias Marsipaanimummo





Meidän pimatsu, pehmoinen Marsipaanimummeli on puoli vuotta vanha! Hän suhtautuu elämään leppoisasti, mutta ruokarauhastaan on ehdoton. Isoveli kirvoittaa kovimmat käkätykset ja nenän puhdistus puolestaan kovimmat porut. Istuu töröttää jo melkolailla messevästi ilman tukea, nostelee peppuaan mahallaan ja kurkottelee kaikkea. Hänellä on ruoka-aikaan puhtaan pöydän taktiikka ja viimeksi raivasi lattialle rucolalaatikon. Soseita tämä siro neitonen ei suuria määriä syö, mutta maistelee kyllä kaikkea. Mummeli nukahtaa mieluiten mahalleen selkänsä silitykseen ja on auvoisen onnellinen aina nukahtamisen aikaan. Päiväsaikaan päristelee suu tötteröllä ja peilaa itseään ihastuneena. Pieni pompula, silmillään sirkuttava suloisuus. Niin kuin jokaisen oma vauva on <3

Bianca**

Viikonloppuna...



Vanha kunnon omenahyve vaniljakastikkeella toimii aina
Lipasto in the making
Ystävän tuoma istuinsuoja on ihana!




Välipalaksi Topoliino toivoo aina hedelmälautasta, patiolla syötynä, säällä kuin säällä.


Joku on kyllä näemmä aloittanut pölyjen pyyhinnän, mutta jäänyt homma vähän kesken..

Mummeli treenaa kuningattaren tervehdystä..vielä kun oppii mikä raaja


Tämä collegemekko on päällä aina kun ei pesussa

Viikonloppuna jatkettiin siitä mihin edellisellä helleaallolla jäätiin. Paistattelua patiolla ja puutarhahommia pihalasit päässä. Juuh, näitä kärpäslätkiä en kehtaa kaupungin kaduille ylle pukea, mutta omalla pihalla menevät aurinkosuojana. Olimme lasten kanssa kolmistaan koko viikonlopun, mutta sentään yksi italiaano omistajineen tuli meitä viihdyttämään lauantaina. Topoliinolle iskikin kova koirakuume ja tulevalle haavelemmikille päätti nimeksi Teko. Koiraa meille tuskin tulee, sillä minä en niitä osaa hoitaa, mutta kylään noita karvakavereita on ihanaa saada! Ja tietenkin heidän omistajansa!<3  PilasimmeTuunasimme ystäväni kanssa yhden Torista hankkimani lipaston ja vaikka lopputuloksesta louskutimme yhtä sun toista vitsiä, niin kyllä se kuitenkin silmää miellyttää. Laitan lipastosta myöhemmin ihan oman postauksen.

Sunnuntaina oli suloista saada perhe taas koolle. Minä huhkin punaisena puolen tunnin bikinibody-jumpan, biletin Antti Tuiskun tahtiin (sata salamaa aah on Topoliinon tämän hetkinen suosikki) ja sain selkääni rusketusrajat. Marsipaanimummelille tuli mittariin puoli vuotta ja parin päivän soselakon jälkeen mussutti merkkipäivänsä kunniaksi puolikkaan banaanin.

Nyt iltapalaa ja ideointia ensi viikolle. Mitäs teillä on suunnitelmissa?

Bianca**



torstai 19. toukokuuta 2016

Onko kotiäitiys kivaa?

Onko kotiäitiys kivaa? Jos kysytte puoli kahdeksan aikaan illalla, vastaus tulee todennäköisesti väsyneellä äänellä, hieman alavireisesti tai sitten minut löytää lukkojen takaa koko lapsikaksikkoa vältellen. Ei toki päivittäin. Mutta silloin on se viimeinen ponnistus kuin synnytyssalissa konsanaan, kun on enää puoli tuntia palkintoon mutta voimat on ihan lopussa. Tässä palkinnolla tarkoitetaan vaakatasoa ja hiljaisuutta. Hassua on se, että kun sitä hiljaisuutta on sitten puoli tuntia kuunnellut, alkaa pulputus puolisolle kuinka Topoliino teki sitä ja Marsipaanimummo oppi tätä ja sitten se oli hauska kun ja vähänkö ne oli söpöjä kun ja oisitpa nähnyt kun ja vitsit mää nauroin kun ja .. Ja siitä päästäänkin siis päiväsaikaan, jolloin kysyttäessä vastaisin että hell yeah!!






Onpa onpa hyvä tässä 
meidän pikku elämässä
onpa onpa onnellista
matka tehty unelmista
(ja rikkoutuneesta pyykkikoneesta, autonlasimaksusta ja noidannuolesta..)

Pus,
Bianca**

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Viikonloppuna...

Viikonloppua vietimme kolmistaan, sillä Topoliino oli vanhempieni kanssa mökkeilemässä. Meillä oli suunnitelmissa lähteä ajelulle Porvooseen tai johonkin, kun Topoliinolle se autossa istuminen ei niin ratkiriemukasta ole, (ja itselläni kipeytyy niskat siitä taaksepäin kääntyilystä) mutta eipä tuo auto ehtinytkään korjaamolta joten ihan kotosalla oltiin. Tähän on tultu - ilman autoa ei tee elettäkään. Ei vaan ensi viikolla sitten sitäkin enemmän, kun pojan kanssa kurvataan bussilla sinne tänne. Se uusi saarikin olisi mukavaa katsastaa, Vallisaari meinaan.

Yhden vauvelin kanssa aikaa tuntuu riittävän vaikka mihin ja päiväuniinkin on mahdollisuus jos malttaisi. Mutta ei meinaa malttaa, kun sisustushommelit saavat aikaan levottomat kädet ja hyrräävän mielen.

Viikonloppuna iski myös jokin tarmonpuuska ja kävin uudestaan Kayla Itsinesin ohjelman kimppuun.  Kolmisen vuotta sitten tilasin sen jonkin ilmais/aloituspaketin ja päädyin sitten kuitenkin treenailemaan ihan omia liikkeitäni. Kirjasen pariin en päätynyt nytkään, mutta googlasin tuon jumppagurun ohjeita noudattavia treenivideoita ja tein sitten youtuben avustuksella 30minuutin ohjelman(<--KLIK tuolta sporttimimmiltä näytti löytyvän seuraavankin treenin ohjaus, joten taidan jatkaa hänen matkassaan.) Melkein tuntihan siihen hurahti, kun tuon tuosta pyörrytti, oksetti tai tärisytti liikaa. Rankkaa hommaa, niin kuin liikunta nyt aina alkuun on. Nämä lyhyet treenit ovat kuitenkin aina olleet mun juttu ja nykyään kun saliakaan ei ole parin korttelin päässä on kotijumppa oiva vaihtoehto äiti-ihmiselle. Jumpan jälkeen maistui terveellinen salaatti joka kompensoi aiempaa karamelliähkyä..(kiitos vain tuliaisista ystävälle:) )
Mummeli aloitti aktiivisen kierimisen ja nostelee peppuaan siihen malliin mahallaan ollessaan, että jokailtainen vauvahierontatraditiokaan ei ole enää mikään hiljainen pötköttelyhetki. Hän sai viikonloppuna myös vauvaseuraa, kun ystäväni poikkesi lapsineen kylässä<3 Pikkuneitoset ovat saapuneet maailmaan vain päivän ikäerolla ja melko samankokoisia tylleröitä olivatkin. Huomenna Mummelin "filmitähtenä" olo loppuu tai huomion määrä ainakin puolittuu, kun saamme Topoliinon takaisin kotiin.

Mukavaa vaihtelua tällainen hiljaiselo, mutta on kyllä ihanaa saada pesue taas yhteen! Ja leivänmurusia on pöydillä, uusi vessapaperi laittamatta telineeseen ja eteisen kengätkin sikin sokin kun mun pikkuapulainen ei ole kotona näitä (oma-alotteisia huom!) tehtäviään suorittamassa :) <3

Hyvää yötä ja huomenta  ja uutta viikkoa!

Bianca**

perjantai 13. toukokuuta 2016

Kun sanon puu puu puu

Kun sanon puu puu puu suu suipistuu
Kun sanon pää pää pää se leviää
Kun sanon pöö pöö pöö on töttöröö
Kun sanon pee pee pee
suu hymyilee

Syreeni
Omenapuu
Kirsikkapuu
Pihapuita katsellessa suu hymyilee :)

Bianca**

torstai 12. toukokuuta 2016

Diy koruteline ja Mummelin kuulumisia






Päiväuniaikaan yritin väsätä vanhasta henkarista pilveä ja kiinnittää siihen valosarjan pinterestin innoittamana. No susihan siitä tuli, joten ripustin tekeleeseen vaihtoehtoisesti Mummelin ensimmäiset kaulaketjut ja näin se toimii ihan söpönä korutelineenä.
Pieni pehmonellani on pian jo puolivuotias! Vielä eletään rauhallisia viikkoja kun toinen vasta viittilöi itseään akselin ympäri eikä liioin tuskaile taitamattomuuttaan eteenpäin menossa. Tarttuu tuttiin tomerasti ja hamuaa kaiken muunkin suuhunsa mihin vain yltää.  Hampaita on alhaalla kaksi ja raajoja ylhäällä neljä kun räpiköi vimmatusti mahallaan. Kova keimailemaan ja pörhistelee silmillään eritoten kun saa paponen huomion. Tykkää istuma-asennosta tuettuna ja vaunuissa ollessaan pitelee aisan sivusta ja pönöttää kuin pieni emäntä maisemia katsellen. Vauvan ryhtiä ei voi muuta kuin ihailla! Marsipaanimummeli hurmaa hymyllä ja hyväntuulisuudellaan koko meidän perheen <3

Bianca**

maanantai 9. toukokuuta 2016

Äitiydestä..

Äidit. He ovat juhlapäivänsä ansainneet.  Kantaneet pienokaista kohdussa ja käsivarsillaan. Ravinneet rintamaidoin ja marketin murkinoin. Puhaltaneet puuron, pipin ja ilmapallot syntymäpäiväjuhliin. Kuunnelleet koliikki-itkut, kasvukivut ja kantapään kautta opitut pettymykset. Siinä missä rakkaudenosoitukset ja onnen hihkaisutkin. Peitelleet, paijanneet ja palkinneet. Uskoneet ja uskaltaneet. Olleet läsnä tai saatavilla. Kysyneet ja vastanneet. Oppineet, kasvaneet ja kestäneet. Saapuneet, selvittäneet ja selvinneet. Synnytyksestä, unettomista öistä viikosta ja vuosista. Vaiheista ja vaaratilanteista. Symbioosista ja irtaantumisesta. Maailman mullistumisesta. Aivan erilaisen litanian kirjoittaisi varmasti viisitoistavuotiaan äiti. Tai sitäkin vanhemman. Mielenkiintoista olisi verrata.

Äitiys kun on alati muuttuvaa. Osatkin äitilapsi-suhteessa vaihtuvat ajan saatossa; äidistä tullee se huolen aihe ja hoivan kohde. Kaukaiselta tuntuu ajatus nyt ja toivottavasti kaukana se on todellisuudessakin. Äiti on kaikki sanoo mieheni aika usein. Kun talosta tuli koti, ruoka-aineista ateria ja kylmästä lämmin. Tuollainen kommentti tuntuu hyvältä. Ja kun lapsi kömpii syliini tai pienin lakkaa siellä itkunsa, ihan juuri siltä tuntuukin. Korvaamattomalta ja erityisen tärkeältä. On jännä huomata, mitkä asiat myöhemmin saavat aikaan saman tunteen. Vai tuleeko sitä enää, kun lapset ovat kasvaneet?

Äitienpäivää juhlitaan monella tapaa. Osa juhlii omaa äitiään, vierailee tämän luona, kutsuu kylään tai lahjoo. Toinen miettii kiitollisena omaa lapsuuttaan tai kulmat kurtussa jos sellainen epäonni on käynyt. Joku kyynelsilmin kaivaten ja toinen koko aihetta vältellen. Joku viettää juhlaa omien pienokaistensa kanssa, katselee läheltä niitä jotka äidiksi tekivät. Niin tein minäkin tänään. Topoliino antoi kerhossa tekemänsä kortin ylpeänä heti aamuseitsemältä ja mieskin oli hoitanut pyytämäni muodollisuudet autotalliin odottamaan:D Oma äitini oli mielessäni jo viime kuussa, kun Hyvinvoinnin tavaratalossa oli hyvät alennusmyynnit. Laadukkaita lotioneita sai pilkkahintaan ja niin lasten kalavitamiinien kanssa ostoskoriin kolahti myös Tyrnivoide mamman hipiää ravitsemaan.

Äitiydestä voisi kirjoittaa loputtomiin, mutta jotta sitä jaksaa myös tosielämässä on parasta painua nyt untenmaille.. Loppuun vielä pala päivän keskustelusta neljävuotiaani kanssa:

Minä: Tiedätkö mikä on äidin lempijuttu?
Topoliino: No lapset!
Minä: Ihan oikein! No mikäs sinun? (sydän jo valmiina hykertäen)
Topoliino: No tietenkin Vespa!

Että näin:)
Nämä puhkesivat pihalla äitienpäivänä :)

Aurinkoista viikkoa kaikille!

Bianca**




perjantai 6. toukokuuta 2016

Riisipinaattivuoka (joka vie kielen mennessään)

Lämpimän ilman luulisi loitontavan hellan luota, mutta minulle käy usein päinvastoin. Tuo Marsipaanimummelikin on sen verran lunki tyyppi, että köllöttelee lattialla kokkauksen ajan ihan tyytyväisenä. Jokin vaihe voi pukata päälle koska vain, joten otan ilon irti tämän hetkisestä. Mutta nyt takaisin ruokaan..

Tarvitset:

pakastepinaattia 
(Liddlistä sai 750g jättipussin pakasteena josta käytin puolet. Peruspusseja laittaisin kaksi)
punasipuli
3kananmunaa
parmesaania pari desiä
maitoa 2,5dl
valkosipulinkynsi
valkoista riisiä
mozzarella raasteena
voisulaa 1/4dl
suolaa
pippuria


 Keitä riisi. Pilko ja sotke sillä välin muut ainekset keskenään. Pinaattia en lähtenyt sen suuremmin haarukoimaan rikki, kuuma riisi sen rakennetta myöhemmin hieman hajottaa. Suolaa kannattaa laittaa reippaasti, sillä maidon ja kananmunien vastineeksi sitä tarvitsee.
Lisää seokseen kuuma riisi. Sekoita hyvin ja kaada voideltuun vuokaan. Paista 20min 175asteessa, lisää päälle juustoraastetta ja anna ruskistua uunissa vielä tovi. Minä otin oman vuokani hieman turhan aikaisin uunista juuston lisättyäni eikä pinta ehtinyt saada kaunista väriä..kaikilla oli suoraan sanottuna niin kamala nälkä!

Ja kuten moni muukin ruoka myös tämä oli vielä parempaa hieman jäähtyneenä. Parempaa ja pysyi kakkupalan tavoin koossa leikattuna. Huomiseksi ajattelemani left over meni parempiin suihin, kun vuoasta piti käydä haarukalla "suoristamassa raja" tuon tuosta.

Nyt myöhäisjälkkäriksi Elman omenapaistosta vaniljateen kera, johon olen pitkän tauon jälkeen täysin koukuttunut! Tee tuo mieleen teini-iän korttipeli-illat mökkinaapurin keittiössä. Välillä ennustettiin pojista ja suunniteltiin Dermosil-tilausta, mutta ennen kaikkea pelattiin monta monituista Hai-skabaa vaniljateetä litkien. Mitenköhän ne säännöt menikään..?

Mukavaa ehtoota!

Bianca**

torstai 5. toukokuuta 2016

Puutarhassa

Kasvien kanssa on vähän sama juttu kuin lasten; ne ovat suunnaton ilo ja ihmetyksen aihe vastatulleina, mutta silti ei malttaisi odottaa, että ne kasvavat ja puhkeavat kukkaan. Aurinkoisena päivänä molemmista nauttii erityisen paljon.
Kirsikkapuu





Syreenipensas

You can't buy happiness but You can buy plants and that's pretty much the same thing 

Bianca**

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

What I've been eating lately..

Instassa kiersi haaste kuvata arkiruokiaan kolmena päivänä. Minäkin osallistuin kuvatempaukseen ja ajattelin jakaa tännekin valmistamani ruoat. Ja koska kyseessä on RUOAT, saatoin hyvällä omallatunnolla jättää kuvaamatta ne keksipaketit, suklaapatukat ja munkit mitä sattui tuolle viikolle ihan liikaa. Tiedättehän; leikkipuiston nyyttärit, synttärit, vappukarkelot kahtena päivänä jne..Toivottavasti näistä on inspiraatiota muillekin kesäkeittiöön!

Aluksi perus kaurapuuro mantelimaidolla, maapähkinävoillä ja siemenillä. Kivan lisän tuo uunissa pehmenneet hunaja-kaneliomput. Puuro ajoittuu meillä aina iltaan.

Tacot olivat pitkään unohduksissa varmaan ihan siitä syystä, että vielä kolmevuotiaalle niiden syöminen oli melko haastavaa. Nyt täytimme ne yhtenä päivänä pannulla pehmitetyillä kasviksilla;  paprikaa, tomaattia, sipulia. Sekä raikkaalla salaatilla, oliiveilla, avokadolla ja fetalla.
Ja toisena päivänä rapeiden kuorien väliin pääsi korppujauhoissa ja oliiviöljyissä pyöräytetyt kikherneet, paprikat ja kesäkurpitsat. Lisänä turkkilaista jugurttia ja fetaa, ai että oli hyvää!

Välipaloina oli maapähkinäomenoita sekä hunajachili-pähkinöitä uunissa paahtaen. Hedelmät ja marjat maistuvat vaikka matkaeväänä, kun ne viitsii pilkkoa houkutteleviksi napopaloiksi.

 Takaisin pääruokiin..parsakaalirisottoa mozzarellaraasteella. Taivas oli hyvää!

Riisiä jäi sen verran yli, että seuraavana päivänä sotkin sen pannulla kananmunan ja parmesanin kanssa ja kylkeen höyrytettyä parsakaalia ja fetaa.

Kesäkurpitsaa meillä syödään todella paljon. Tässä munakkaan ja halloumijuuston kanssa.

Viimeisenä arkiruokana mustapapusalaatti. Huuhtelin pavut ja heitin sekaan tomaattia, paprikaa, avokadoa sekä siemeniä(kurpitsansiemeniä ja auringonkukansiemeniä). Kastikkeeksi oliiviöljyä, juoksevaa luomuhunajaa, timjamia, mustapippuria ja ripaus suolaa. Ja kulhollinen tätä lähtee nytkin patiolle kanssani kesäpäivää viettämään!:)

Aurinkoista päivää ihanaiset! 

Bianca**