perjantai 23. joulukuuta 2016

Tuki turpasi lehmä!(Ja joulun toivotus)

Vaikka joulu on rauhan juhla niin kaikki vanhemmat tietävät että sillä odotuksella, vouhotuksella ja touhotuksella on seuraukset. Usein kovaääniset, kyynelsilmäiset ja hermoja raatelevat. Ainakin jossakin kohtaa. Yksi kasvatuksen haastavia puolia onkin pitää pokka. Monessa tilanteessa. Silloin, kun lapsi varovaisesti uskoo jonkin arkaluontoisen asian tai paljastaa härän kokoisena kokemansa pelon. Aiheethan ovat aikuisen silmissä yleensä pieniä ja jopa humoristisia, joille lasten nukkumaan mentyä hyväntahtoisesti hymähdellään puolison kanssa. Mutta lapsen edessä on ilmeen pysyttävä vakaana ja asiaan suhtauduttava vakavasti.  Pokkaa kysytään myös silloin, kun suututtaa ja tekisi mieli annattaa torut toiseen pitäjään saakka. Yhden lapsen äitinä ei kitakielekkeeni väpättänyt kertaakaan. Valehtelematta. Sittemmin noh, jokunen kerta on tullut se musta piste kun ja koska ja sata tekosyytä tähän perään. Onneksi Marja Hintikka vapahti näistäkin huonon omantunnon aiheuttajista.
10minuutin joulujätski klik

Palatakseni siihen miksi alunperin pokasta aloin kirjoittamaan on tilanteet joissa lapsi itse on vihainen ja koittaa solvauksillaan pahoittaa ja vahingoittaa. Tuki turpasi lehmä sopisi hyvin tähän kastiin, mutta tällä levelillä ei tunnekuohussa tiuskaisut meillä onneksi ole. Pää pystyyn ja tuki turpasi lehmä ovat sensijaan  näitä heleällä ja hyväntuulisella äänellä heitettyjä huudahduksia, joita poikani suoraan poimii Mimmi Lehmä- kirjoista. (Viestitäpä sitten bussilliselle närkästyneitä katseita että lapsi tässä vain yhtä lempiLASTENkirjaansa siteeraa) Mutta miten kypsästi ja naurulla provosoimatta voi toisen kiukkuun suhtautua kun äidille huudetaan: punahilkka punahilkka!(toim.huom.olen värjännyt tukkani punertavaksi) . Tai vihan vallassa tokaistu  "äidillä on ihan typerä nahka." What?! :D Ei sillä, että omat "haistatteluni" lapsena olisivat olleet sen viiltävämpiä; tissi oot taisi olla pahin ja  pilkkuhousu pyöryläpapana tuskin sai omaa äitiäni raivon partaalle.

Päällisin puolin leppoisaa joulua siis kaikille. Pokka on pitänyt tänä vuonna joka suhteessa melkoisen hyvin, koska rima on alhaalla ja rakkaat ympärillä. Jätetään ne kiristetyin hampain tärkätyt pitsikaulukset ja lakeerikengissä hiljaa tönöttävät herrantertut mustavalkokuviin ja nautitaan rennosta joulusta ja tavallisista lapsista, joihin nykyaika antaa hyväksynnän! :)

Halauksin,

Bianca**

lauantai 17. joulukuuta 2016

Jouluisia ajatuksia..

Heipparallaa täältä joulutouhotuksen keskeltä! Suoraan sanottuna Topoliino on touhottanut ja minä olen keskittynyt toimimaan joululaulu-dj:nä ja virallisena glöginkaatajana. Olemme olleet tämän viikon kolmestaan kotona lasten kanssa ja olen varannut jokaiselle päivälle jotain pientä extraa. Extraa on myös jokaiselle yölle, sillä Mummeli harjoittelee yösyötöistä eroon.

Toissapäivänä teimme paperikoristeita. Tai paperit olivat pöydällä, minä taittelin origamitähtiä, Mummeli huojui Emma-tuolin päällä (pudoten vain kerran) ja Topoliino kirjoitti kirjettä serkulleen. ("Hei, mennäänkö mökille painimaan?")
Minulla on ollut mukavaa lasten kanssa. Osansa on surunaama-tekniikalla jääkaapin ovessa. Rajuista riidoista ja roikalemaisuudesta rapsahtaa surunaama liitutauluun ja niitä ei parane päivässä tulla kolmea enempää tai Paponen tuliaiset jäävät tulematta.. On muuten toiminut kuin häkä! Aamu alkaa aina puhtaalta pöydältä jääkaapilta. Ikävä isäihmistä toki on, pojalla päivisin ja itselläni iltaisin. Mummelikin hokee paapaata. (Toinen sanansa on muuten vauva, johon Topoliino tunnollisesti vastaa, että "et ole vauva vaan TAAPERO") Kummallista syödä iltapalaa yksin ja haikeaa nukahtaa ilman hyvänyön suukkoa. Tulee myös stressattua kaikkea turhaa mitä en yleensä harrasta.

Kuuntelin mm. leikkipuistossa toisten äitien joulukiireitä ja valmisteluja. Ajattelin hiljaa itsekseni että onkohan meidän joulu kamalan arkinen. Onkohan lahjoja sittenkin liian vähän. Tuleeko joulu vaikkei tee supersiivousta? Ihan siistiä ja järjestystä on jo entuudestaan. Mutta entäs askartelukaappi. Ja jouluasetelma etupihalle. Ei meillä sellaista ole, mitä jos kaikki naapurit laittaa. Kynttilälyhtykin lähti voron matkaan. Olisiko kuitenkin pitänyt valmistella etukäteen joulumenuta. Mitä menuta?!! Niin se pääruoka jonka ainekset haetaan edellisenä päivänä ja jota syödään samoilta lautasilta kuin muinakin päivinä. On meillä kyllä joku alkupalakin aina ollut. Kun nyt saisin edes päivävaatteet päälle ennen ruokailua. Pikkarit ja paita, eihän se joulupöydässä käy päinsä. No jälkkäriä nyt ainakin. Liddlin creme bruleet. Kyllä mummu kääntyisi haudassaan jos kuulisi. Pitäisikö tehdä vielä lusikkaleipiä. Ja tukkia verisuonet sillä voin määrällä. Eih. Jääkö lapsille ihan pliisut muistot. Lapsuuden kodissa oli aina niin hienoa kaikki. Ja jämptiä. On meillä sentään valkoinen pellavapöytäliina, wow. Miksei minulla ole kiire???

Kyllä se kiire ja touhotus tulevat. Se on minulle juuri se aattofiilis. Juhlavamman ruoan valmistaminen yhdessä perheen kanssa. Herkkujen esillepano ja pinterest-bongaukset juustopaloin tehdystä joulukuusesta. Viime vuonna käräytin kinkun, ehkäpä tänä vuonna koitan tehdä vegaanilohta. Glögihetket ja joulusauna! Jota varten minulla on kesän koivunlehtiä pakkasessa valmiina! Sitten vain kynttilä lauteelle. Valvoa saa myöhään ja joulupiirrettyjä katsoa. Ja syödä loput namuset joulukuusesta. Onhan tässä perinteitä. Lyhdynkin hankin tänään, mutta pitkäkyntisiä se pakoilee pihan sijaan parvekkeella. Näkyy kauniisti tästä makuuhuoneen ikkunasta.


Nyt netflixiä ja neitokaisen yöheräämistä odottelemaan. Nuolaisen ennen kuin tipahtaa, mutta aika iisisti hän on ottanut tassuttelun(=itkevää lasta ei nosteta sängystä syliin tai rinnalle vaan paijataan rohkaisevasti ja tyynnytellen tassulla eli kädellä takaisin uneen). Aamukolmesta neljään on tiukin ja pisin vastarinta..saa nähdä mitä kolmas yö tuo tullessaan..

Lopuksi vielä jouluisia touhujamme kuvina :) Leppoisaa lauantai-iltaa lukijat!







Bianca**

perjantai 9. joulukuuta 2016

Mummelin vaatesäilytys

Edit. Tällainen posti oli unohtunut luonnoksiin mutta vaikka säätiedot eivät enää pidä paikkaa niin huone on entisellään:)
Sanojen rustausta ennen tällä hetkellä innostaa sisustus. Vanhan liinavaatekaapin tummanruskea väri Mummelin huoneessa alkoi tökkimään, joten kun sain sen myydyksi hankin tilalle tämän vaaleamman version vaatesäilytystä varten. 
Juuttinaruun kiinnitin pyykkipojilla pahvinpaloja ja niihin kauniita kortteja, joita Mummeli on saanut.
Tätini antamassa mollamaijassa on jotain veikeää mikä saa minutkin hymyilemään.
Mummelin mekoille haaveilen diy- naulakkoa roikkumaan katosta. Piti vielä metsästä kantaa jokin kepukka, mutta taitaa hautautua kepit ja naulakkohaaveetkin nyt tuon lumimyräkän alle. 


Ihanaa kun ilta vihdoin koitti! Oli sen verran äänekäs meno tässä osoitteessa että loppuillan kuljin kuulosuojaimet korvilla! Esitellyn huoneen omistaja meinaan juttelee kovasti ja tämän päivän tyyli oli "AAAAAA AAAAA AAAAAAA" ...

Bianca**

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Terveellisemmät piparit

Mitä kuuluu sokerittomaan elämään? No ajoittaista Fazer-paperin kahinaa on ollut, mutta enimmäkseen ovat sokerinamit jääneet kaupan hyllylle. Poikkeuksina oman lapsen synttärit sekä kyläilyt, jolloin kastan kahviin sitä mitä tarjotaan. Myös taannoinen vitriinin yötuunaus vaati synttäreiltä ylijääneen karkkipussin (ja piccolo pullon skumppaa!) Mutta aika kilttinä siis olen ollut rakas joulupukki..

Pipareiden leivonta kuuluu jouluperinteisiimme. Hauskaa kun huomasin facebookista meidän leiponeen pipareita juuri samana päivänä kaksi vuotta sitten. Siinä oli niin pikkuinen Topoliino jauhoa poskessaan, voih! Tällä kertaa kokeilin terveellisempiä pipareita ja niistäkin tuli ihanan jouluisia.

Pellilliseen tarvitset:

1 kananmuna
200g kuivattuja taateleita (1 pussi)
2 rkl jähmettynyttä kookosöljyä
1tl ruokasoodaa
1/2 tl neilikkaa
1/2 tl inkivääriä
1/2 tl kardemummaa
1/2 tl ceylon kanelia
1.5 dl kookosjauhoja (plus extraa leipomiseen)
ripaus himalajansuolaa


Aja aluksi taatelit sileäksi tehosekoittimessa. Lisää sekoittimeen kananmuna sekä kookosöljy. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne muun taikinan joukkoon. Kääri taikina voipaperiin ja laita jääkaappiin jähmettymään tunniksi. 

Kun taikinaan tutustui hetkisen sitä oli mielestäni helppo työstää. Kookosjauhoja ripottelin pöydälle ja jauhoisin sormin ei homma mennyt liian tahmeaksi. Kovin ohkaisia pipareita en tehnyt ja paistoaika oli 200asteisessa uunissa 5 minuuttia. Raaka ja paistettu pipari eivät eronneet toisistaan paljoa ulkonäöltään, mutta koostumus paistetussa oli tietenkin kovempi ja tiiviimpi.
Uuniin matkalla

Valmiita kastettavaksi
Jos kookoksen maku ei miellytä, kannattaa kokeilla vaikkapa riisijauhoja tai mantelijauhoja :) 

Bianca**

torstai 1. joulukuuta 2016

Joulusomiste ja muita pieniä asioita

Tähän kukka-asetelmaan tarvitset pari hyasinttia, voimapaperia, juuttinarua, kauniin servetin ja nitojan. Lidlissä myytiin marraskuussa hyasintteja alle eurolla ja kaikkea muutakin kotiäidin kukkarolle sopivaa (esim. puisia leluja pukinkontiin!). Mummelille hain muun muassa luomupuuvillaisia paksuja sukkahousuja taannoin parilla eurolla! Ikeassa käydessä puolestaan kannattaa kääriä särkyvät tai sotkevat ostokset (esim.kasvit) kassojen jälkeen tarjolla olevaan voimapaperiin. Paperia voi hyödyntää sitten myöhemmin vaikka lahjapaketoinnissa tai tällaisissa askarteluissa. Mutta se kauppavinkeistä..

Tee tötterö voimapaperista ja niittaa se kiinni. Laita tötterön pohjalle esim. voimapaperisilppua/talouspaperia tai mitä tahansa täytettä. Poista hyasinteistä mullat(tykkään henk.koht. kukista eniten tuossa avautumisvaiheessa) ja asettele ne tötterön päälle. Peitä mukulat ja tyhjät kohdat kauniilla servetillä tai silkkipaperikin käy jos sellaista löytyy. Laita juuttinarua ympärille ja ripusta tuomaan hyvää tuoksua!
Meidän pienin tonttu on päiväunilla patiolla. Isompi istuu kirjoitushommissa sohvalla tonttulakki päässään, kulkunen keikkuen kynän tahtiin. Minä siemailen teekalenterini ensimmäisen luukun lajiketta ja lämmitän pian toisen pullan kaveriksi. Mummin lapsille uurastama joulukalenteri ikkunassa näyttää niin tunnelmalliselta pihamaan kuuraa vasten. Aurinkokin paistaa. On niin paljon idyllisiä asioita, onnen aiheita ja ihan lähellä. Pitää vain avata silmät ja osata katsoa oikein :)

Bianca**