maanantai 23. tammikuuta 2017

Topoliinon haastattelu

Äiti kysyy Topoliino (kohta 5v) vastaa

Mitä on rakkaus?
Ollaan kauan yhdessä ja sitten totutaan.

Miltä talvi tuoksuu?
Ihanalta ja pehmoiselta

Mikä on helpointa elämässä?
Mennä junalla mökille

Mikä on vaikeinta elämässä?
Se että pitää tehdä mitä vanhemmat sanoo
Ja tässä se sisaruuden todellisuus: paistipihdit kaulassa opettamassa pienemmälle miten kahvipannu vedetään alas ;D

Miltä jännitys tuntuu?
Ihanalta ja kutittavalta ja surulliselta ja kesäiseltä ja mökkimäiseltä, kokkoiselta ja juhannukselta ja serkulta

Minkälainen on hyvä presidentti?
Sellainen joka tuntee kaikki ihmiset ja antaa karkkia ja heittelee karkkipommeja jotka räjähtelevät kun ne putoilevat maahan.

Mitä on suru ja mistä se tulee?
Semmosta että itkee ja on pahoillaan. No kurkusta se tulee!

Jos minusta tulee isä, minä...
hoidan lapsia, antaisin karkkia ja poraisin itse ne reiät

Miltä näyttää onnellisuus?
Rakkaalta ihanalta ja tärkeältä!

Mikä on talonmies?
Se joka hoitaa taloa ja huutaa.

Mitä tekee kauneussalongin työntekijä?
Se hoitaa kammalla ja hajuvedellä

Miten oppii uimaan?
Heiluttelee jalkoja ja käsiä

Mitä nukkuessa tapahtuu?
Nukkumatti nousee ja menee kaapin taa. Ja syö jäätelöä

Mikä on parasta viisivuotiaana?
Kun saa lahjoja ja rahaa!

Mitä haluat sanoa blogin lukijoille?
Heippa blogilaiset, telkkarilaiset ja joulupukki!

Juu samaan kastiin vaan ja hyvää viikon alkua toivottaa myös,
Bianca** 

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Lompakkoystävällinen luomuvaihtoehto maapähkinävoin ystäville

(Edit. paremmat kuvat lopussa)
Syön maapähkinävoita joka päivä. Useimmiten aamupalaksi paahdetun tummanleivän päällä, marmeladin kaverina. Se on ihanaa myös rapealla paahtoleivällä banaaniviipaleiden alla. Jos minulta kysytään maapähkinävoi on ihanaa missä vain muhennoksista makeisiin leivonnaisiin! Hinta vain huimaa päätä kun yksi purkki ei kauaa kestä meidän perheessä (etenkään kun tekee perheenjäsenten pyynnöstä raakasnickersiä harvase päivä). Edullisiakin versioita löytyy, mutta ne sisältävät yleensä palmuöljyä ja  paljon ylimääräistä skeidaa pelkän pähkinän asemesta.  Päätin sitten tehdä itse.

Tarvitset:
kuorellisia maapähkinöitä(käytin vajaa 1/4 kilon pussista)
ripaus ruususuolaa
maun mukaan tujaus luomuhunajaa

Levitä pähkinät uunipellille ja paahda 180 asteessa n. 15min. Anna jäähtyä ja hiero kuoret irti kämmenten välissä. Lähtevät vaivatta. Irronneet kuoret on helppo puhaltaa pelliltä pähkinöiden seasta ulkosalla. Olen nähnyt käytettävän myös hiustenkuivaajaa, mutta silloinkin suosittelen ulkotiloja leijailevan kuorisilpun vuoksi. Laita puhtaat pähkinät tehosekoittimeen, lisää halutessasi ruususuola ja tujaus hunajaa. Anna käydä täysteholla 5min. Voit nähdä seoksen muuttuvan pähkinäpaloista murusiksi ja siitä edelleen tahnaksi. Ole kärsivällinen ja jatka sekoittamista, kunnes saat haluamasi koostumuksen.

Myönnettäköön, että olisin voinut sekoittaa omaa maapähkinävoitani hieman kauemmin, mutta koska kello oli puoli kahdeksan aamulla en kehdannut. Maku on siitä huolimatta tai-vaal-lis-ta! Säilytä maapähkinävoi lasipurkissa jääkaapissa.

Ja pieni hintavertailu lopuksi:

Rainbow maapähkinäpussi 3.19€/kg vs Biona maapähkinävoi 13€/kg :)

Edit. Vielä kuva myöhemmin tehdystä maapähkinävoista. Kun antaa rauhassa TÄYDELLÄ teholla käydä 4-5min on tulos tämä:




Bianca**

perjantai 20. tammikuuta 2017

Granola (johon tulee himo)

Yksi tämän hetken suurimmista herkuistani on luonnonjugurtti vaahterasiirapilla ja jäisillä mustikoilla. Kun johonkin ruokaan tykästyn söisin sitä aina ja vuorokauden ajasta riippumatta. Eli aamupalaksi, lounaaksi, välipalaksi, illalliseksi, iltapalaksi ja yöpalaksi. No lapset onneksi tuovat ravintovaihtelua äidinkin elämään, kun lämmintä ruokaa on kokattava kahdesti päivässä. Olenkin tyytynyt nauttimaan tuon jugurttiannokseni ilta-aikaan, vähän kuin palkinnoksi päivästä! Ja jotta iltaan latautuisi vieläkin suuremmat odotukset tein herkullista mysliä jugurttiannoksen kruunaamaan!

Pähkinäinen mysli

Tarvitset:

Pussillinen natural pähkinäsekoitusta(eli ei suolattuja)
2dl kurpitsansiemeniä
1dl auringonkukansiemeniä
3dl kaurahiutaleita
50g voita
1rkl hunajaa
1rkl ruokosokeria
ripaus suolaa

Rouhi pähkinät tehosekoittimessa rouheeksi. Levitä ne siementen ja leseiden kanssa uunipellille voipaperin päälle. Suuremmat sattumat eivät haittaa. Sulata voi ja lisää siihen mausteet. Kaada seos siemenseoksen päälle ja sekoittele.  Laita uuniin 175astetta n. 20min kunnes mysli on saanut kauniin kullanruskean värin. Välissä kannattaa uunilastan avulla käännellä mysliä varovasti. Ota pelti pois uunista, anna jäähtyä, nauti ja säilö loput lasipurkkiin. 

Tämä mysli sopii keittoihin, puuroon, jugurttiin tai ihan suoraan suuhun kourittuna:)

Annoksen voi koristella pilkotulla taatelilla

Mukavaa perjantaita!

Bianca**

torstai 19. tammikuuta 2017

Sisaruus

Ei pieni puu vielä myrskystä tiedä, ei pieni puu vielä myrskyä siedä.
Ole suojana pienelle, suuri puu, jotta pienellä juuret vahvistuu.

Topoliinon isoveljeys on kestänyt aika tarkalleen vuoden ja kaksi kuukautta. Se alkoi itää äitiyspakkauksen hypistelynä ja vauvanhoitotarvikkeiden järjestelynä. Se jatkoi kasvuaan kuomurattaita kootessa ja samaan tahtiin kuin äidin vatsakumpu. Se konkretisoitui ensi kohtaamisessa Kätilöopistolla, kun pikkuisen siskon näki elävänä ja sitä pääsi koskettamaan. Muistan sen hennon silityksen ja uteliaan katseen varmasti aina ja se saa minut yhä liikuttuneeksi. 
Liikuttavaa on alku, mahdollisuus elämän mittaiseen suhteeseen. Niin, siinä jää helposti viisikymmenvuotiset avioliitot tai kaverisuhteet kakkoseksi, kun sisarus porskuttaa vierellä hyvässä lykyssä satavuotta. Puhutaan melkoisesta määrästä historiaa, hautajaisia ja häitä. Jaettuja tunteita, tarinoita ja toisen tuntemusta.  Mielipiteitä äidistä, isästä ja niiden suhteesta. Riitoja, rakastumisia ja rantaleikkejä. Vaiheita ja vaihtokauppoja. Auttamista, ahdinkoja ja aamupaloja. Asioita, joita voi purkaa ilman alkusanoja tai alustusta. Ilman itsensä selittämistä. Sisarta ei osaa kaivata jos sellaista ei ole, mutta jos sellaisen suhteen on saanut kohdallaan toimimaan on se aikamoinen onni. Ainakin sen mahdollisuuden halusin antaa. Aika näyttää nitoutuvatko omat lapseni paidaksi ja pepuksi, takaavatko toistensa selustan tai tsemppaavat takapakeissa. Toivon. Todella.
Minä olen pikkusisko ja samaisessa lapsuuden asetelmassa vieläkin 34vuotiaana. Vaikka viisi vuotta vanhempi väittää usein minun olevan viisas ja se järkevämpi on hän kuitenkin se kallio ja viimeinen sana johon nojaan. Se turvallinen, tunnollinen ja niin..tämän elämänvaiheeni töyssyt jo aikanaan läpi takkuillut ja siksikin tietävämpi.

Omien lasteni vuoden mittaista suhdetta on ollut mielenkiintoista seurata. Liikkumaan opittuaan Mummeli hakeutuu veljensä seuraan aina kun mahdollista. Taannoin tuuppasin heidän samaan huoneeseen nukkumaankin ja se oli hyvä päätös. On suloista kuunnella seinän takaa sitä supatusta ja naurun käkätystä kun unen tuloa odotellaan. Kyllä ne äänet aina jossain kohtaa lakkaavat ja pienempi löytyy pinnasängystään yleensä poikittain kasa uusia pehmoja kavereinaan. Topoliinokin tykkää, kun huoneessaan on joku. Ainakin noin uniaikaan. Ajattelen, että se on ihmiselle luontaista haluta nukkua jonkun kanssa. Vauvasta vaariin. On ollut hauskaa myös seurata, miten Topoliino liittoutuu siskonsa kanssa silloin kun äiti on typerä. Tai eihän Mummeli mitään liittoutua osaa, mutta kuuntelee tietävän näköisenä veljensä kainalossa kun tämä kuiskuttaa kokemaansa vääryyttä. "Joo ei välitetä äidistä, kato nyt kuinka se ei ikinä anna mitään". Tällöin saa poika purkaa pahaa oloaan ja sisko halutuinta huomiota. Win-win.

Topoliino näyttäisi vihreää valoa toisellekin sisarukselle. Päivittelin ja arvuuttelin että se uusi leikkikaveriko vai ne pikkiriikkiset varpaat on se houkuttelevin juttu, mutta eihei. Uusi vauva olisi toivottu siksi, että sitten Mummi tulisi taas lapsenvahdiksi.
No, tehdään kai sitä lapsia heppoisemminkin perustein.

Bianca**

perjantai 13. tammikuuta 2017

Muutos

Sitä voi olla voimissaan niin monesta syystä. Rakkaudesta, ihailusta, palkankorotuksen jälkeen. Sairautensa tai personal trainerinsa päihittäneenä. Lapsikatraansa ympäröimänä tai komean miehen käsipuolessa. Tehtyään läheisensä ylpeiksi tai ensimmäisen viinilasin humautettuaan. Tai sitten pienen arkisen asian vuoksi. Kuten istuttuaan auton ratin taakse.

Voimaannuttava ajokokemukseni ei johdu Alfa romeosta alla. Ei, ihan pienestä pösöstä puhun, jonka etulasi oli sisältä päin kuurassa ja penkit tujauksen tupakalta tuoksuvat. Matkakaan ei ollut kahta kilometriä kummoisempi saati näköalat. Mutta se voima joka kumpusi pelon voittamisesta, ne hyvät muistot jotka palasivat pommeina tajuntaan ja se vapaus. Minä itse ihan ilman apua. Tunne, että pystyn mihin vain! Nyt on varmaankin syytä palata kymmenen vuotta taaksepäin..oikeastaan ihan tavalliseen hetkeen, jolloin sattumien summasta jokin minussa meni lukkoon.

Mökiltä piti ajaa takaisin Helsinkiin ja vaikka onnettomuutta ei sattunut ei se kaukanakaan ollut. Sellainen semijäätyminen motarilla, jarrutus ja kuskin vaihto. Sen jälkeen en suostunut ratin taakse istumaan. Tönötin kuin tatti säässä kuin säässä ja vielä kahden lapsenkin kanssa vaihdoin kahdesta bussista kolmanteen sen sijaan että olisin ottanut pihassa seisovan auton alleni.  Ajaa en tohtinut kunnes nyt kymmenen vuotta toisten kontolla kuljettuani.

Uskon, että kaikki asiat tapahtuvat syystä. Ja nyt minun kuului tämä pelko voittaa. Ottaa haltuun arjen viemiset ja tuomiset. Pärjätä pitkät välimatkat ja viilettää vapauden tuntu kaasujalassa kutitellen. Ajatella, että sitä voi vielä yli kolmekymppisenä tuntea "kasvaneensa aikuiseksi".

Vapauden tuntua toi myös kampaamon lattialle jätetyt hiuslatvat. New me saanko esitellä:
Sanotaan, että hiustyylin vaihto kertoo naisen kriisistä tai isosta muutoksesta. Allekirjoitan. 

Bianca**

maanantai 2. tammikuuta 2017

Ilmaisu kunniaan

Hyvää uutta vuotta! Topoliino on serkkuineen paljon odotetulla talvilomalla maalla. Siellä on järven jäällä potkuteltu kelkoin ja työstetty "kaivosta" juurakoiden alla. Reissua varten poika tuunasi vessakärryn osasta itselleen vedettävän matkalaukun jonne pakkasi hyvissä ajoin kauko-ohjattavan autonsa, kameran ja kiikarin. 
Aloitin vuoden alusta kirjaamaan kiitollisuuden aiheita. Vanhempieni lapsilleen ja lapsenlapsilleen tarjoamat puitteet ja aika sekä serkusten yhteys ovat yksi suurimpia asioita, joista olen kiitollinen. Topoliinolle niiden tärkeys on samalla viivalla vanhempien ja oman kodin kanssa. On liikuttavaa nähdä lapsensa niin liekeissä, kun tämä pääsee puhumaan serkkunsa kanssa puhelimessa. Toivoo omaa kännykkääkin vain sen vuoksi, että saisi rauhassa sätätä silloin kun tahtoo ja niin paljon kuin tahtoo. Mumminkin kanssa kirjoittelee facebookissa ja lisää hassuja hymiöitä kuin vanha konkari. Minun koneeni on jo täynnä tarinoita ja suunnitelmia, joita sitten myöhemmin lähetetään, kun vähän pitää toppuutella ja rajata sitä määrää. Viimeisimpänä villityksenä on kirjoitetut räpit jotka ovat angstisia ja täynnä vessasta poimittuja voimasanoja..kuten genreen nyt vain sopiikin. Siitäkin olen kiitollinen, että kirjoitustaito loksahti näinkin varhain juuri Topoliinon kohdalla. Se avasi hänelle valtaisan väylän ilmaista ja käsitellä asioita(ilmaisuintoa kun piisaa). Olenkin antanut omaan kansioonsa kirjoitella i h a n mitä vain, mutta muille viestittelyssä toimii äidin ylläpitämä sensuuri.


Toivottua lepoa tämä tuo itsellenikin, kun plikan päiväuniajan voin nukkua ja jättää puistoilut väliin. Mummeli olikin tämän näköisenä neuvolareissulla, kun autosta vain hilpaistiin ottamassa piikit ja päälle kupit kuumaa.


Mummeli sai Kanarian ja Tampereen tontuilta lahjaksi näitä kauniita villavaatteita. Tällaisesta puettamisesta ja tollaamisesta minä niin kovin haaveilin, kun itse olin lapsi. Että olisi pieni hymyilevä höppänä jonka saisi stailata mielensä mukaan. Toista oli Manta-kissan kanssa. Voitte kuvitella kuinka hyvin maatiaiskissa viihtyi nukenvaunuissa villamyssy päässään. Ehti siitä tosin ottaa filmirullallisen valokuvia. Minäkin ilmaisin itseäni! Sitä filmirullan kehityspäivää, kun tämä kaikki selvisi myös vanhemmilleni en viitsikään muistella ;D

Bianca**