keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Kotona taas..

Kukapa olisi uskonut, että kotimaa ottaa meidät vastaan kovaäänisemmin kuin Italian ihmiset konsanaan. Oli meinaan Helsingissä semmoinen ukkosen pauke, että pelkäsin ikkunalasien särkyvän. Illaksi rauhoittui ja aurinkokin pääsi paistamaan. Takapiha näyttää rehahtaneelta villiniityltä, ihan sellaiselta missä vielä kuljin hetki sitten joskin silloin maa oli kuiva ja iho kuumuudesta kostea. Haluaisin antaa ruohon ja vihreyden vain rehottaa, lisätä boheemeja paperipalloja ja lyhtyjä sinne tänne. Ja kivisen suihkulähteen (jota minulla ei toki ole) keskelle pihaa. Saapasmaasta muistuttavia sitruskynttilöitä patiolle ja keltaista limoncelloa pikkulasiin. Niitä molempia löytyisi. Pahastuisivatkohan naapurit? Rehottavasta ruohosta siis.

Kotiin on aina ihmeellistä palata. Varsinkin jos on ollut pidempään poissa. En tajunnut kuinka paljon meillä on teak-kalusteita. Miten tumma meidän koti oikeastaan onkaan. Nyt haluan vaaleaa ja iloisempaa. Vessa vaikuttaa valtavalta, sinnehän saisi remontoitua vaikka koti-span! Ja kuinka astianpesukone on oikeastaan vain ylellisyys. Ei lainkaan välttämättömyys. Tajusin myös miten helppoa kotona on, kun lapset voi vain päästää vapaaksi sisällä ja ulkona. Olisipa se koti vain Italiassa, koska sinne vähän kaipaan.

Onneksi kotimaan plussapuolet kokoontuvat samaan pöydän ääreen aivan pian! En malta odottaa läheisten tapaamista<3
32 päivää Italiassa, 32 croisanttia reisissä nautittuna :D Ricottatäytteellä tässä kuvassa:P

Bianca**


Ei kommentteja: