tiistai 4. heinäkuuta 2017

Kaipuu

Minulla on kamala Italia-kaipuu. Sen sijaan, että tekisin asian eteen jotain käytännöllistä tai soisin ajatustakaan(toivottomille) laskelmille pyörivät mietteet eksoottisissa viherkasveissa, joita kasvattaisin parvekkeella. Virittelisin erilaisia keppejä kiviseinään, joita pitkin muratit sun muut kiipeisivät vehreinä ja kukkivina. Yrtit yläilmoissa ilahduttaisivat niin silmää kuin makuhermojakin ja niitä kasvaisi viinitynnyrin levyisissä ruukuissa. Nappaisin espresson aina hetkinä kun ei keksi mitään muuta ja käyttäisin auton hätävilkkuja enemmän parkkitarkoituksessa kuin siinä mitä varten ne on oikeasti asennettu. Iltaisin kulkisin naisystävieni kanssa muoviset meikkilaukkua muistuttavat vetoketjupussukat käsissä meren rantaa pitkin ja antaisin sielun levätä vaaleanpunaista taivaanrantaa tuijottaen. Kuten paikalliset. Tai ehkäpä kaivaisin sieltä vain kännykkäni, sopertaisin suomeksi ikävää ja selittäisin kaikesta mikä ei toimi.

 These are the days that must happen to you - Walt Whitman
Nykyajan positiivisuuskiitollisuuscarpediem-viidakossa mielestäni oikeasti lohduttava kiteytys päiviin jolloin haluaisi olla jossain muualla.

Bianca**